torstai 30. lokakuuta 2014

Solo


Solo (jalostaja Guillio) on koti- ja riippapelargonin risteytys. Sen suurissa, verenpunaisissa kukissa on erityisen intensiivinen väri. Lehdet muistuttavat muodoltaan riippapelargonin lehtiä. Vyöhykettä niissä ei näy. Kasvutapa on hieman lamoava, ei kuitenkaan riippuva.



Västanbyn


Västanbyn on vanha ruotsalainen pelargoni, joka lukemani mukaan saattaa olla lajike nimeltä Brook's Purple, Royal Purple tai Madame Hibbert. Minä kirjoitan siitä sillä nimellä millä olen sen ostanutkin, eli Västanby:na.

Kukat ovat kerrotut kirsikanpunaiset. Väri on erittäin intensiivinen, en äkisti keksi toista yhtä vahvan väristä pinkkiä lajiketta. Lehdet ovat vihreät eikä niissä juurikaan erotu vyöhykettä. Kasvaa nopeasti.



Jägershus Fröken Marianne



Jägershus Fröken Marianne (2010) kukkii kerrotuin valkoisin kukin, ja sen terälehtien reunat ovat hempeän vaaleanpunaiset. Lehdet ovat keskivihreät, ja niissä on tummemman vihreä, reunaan saakka ulottuva vyöhyke. Oma kasvini on vasta nuori taimi, joten en osaa vielä kattavasti kertoa sen käytöksestä. Tähän mennessä se on kuitenkin ollut kiitollinen kasvatettava, eikä ole venähtänyt hujopiksi vaikka onkin kasvanut koko ajan. Kaikkien herkänkauniiden hempukoideni joukossa tämä on kyllä aivan erityisen ihastuttava.

Lisää Jägershus -pelargoneista voit lukea niiden jalostajan kotisivuilta.



Lotusland


Tähtipelargoni Lotusland (Ian Gilliam, 1995) kukkii räväkän pinkein yksinkertaisin kukin. Lehdet ovat kellanvihreät ja niissä voimakas ruskea vyöhyke, joka peittää lähes koko lehden. Kasvutavaltaan Lotusland on matala ja tiheästi haaroittuva, ja pysyttelee hyvinkin kääpiömitoissa.

Katy 13


Katy 13 on Vuoden Pelargoni 2014. Se kuuluu Selecta Klemm:in Moonlight -sarjaan ja näin ollen sitä voi tituleerata kaupalliseksi lajikkeeksi. Sillä on kauniit, suuret puolikerrotut kukat, terälehtien väri on keskeltä pinkki ja reunasta hento vaaleanpunainen. Aivan kukan keskustassa on valkoinen silmä. Lehdet ovat tasaisen vihreät eikä niissä näy vyöhykettä. Kasvutapa on tiivis.


tiistai 28. lokakuuta 2014

Orange Splash


Orange Splash on lajike, josta on vaikea löytää tarkempia tietoja -lajikeluettelosta sitä ei löydy, mutta sen verran sain ongittua informaatiota että se saattaisi olla vuodelta 1992.

Kukat ovat suuret, yksinkertaiset, ja niissä on oransseja läiskiä vaaleamman oranssilla pohjalla.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Nimismies


Nimismies on Vepsästä löydetty vanha pelargoni, joka kulkee myös nimellä Nevesta. Sen erikoisuus on kerrottujen kukkien suuri värinvaihtelu; ulkona auringossa kukat ovat pinkit, sisällä ne voivat olla lähes valkoiset. Ja muuten kaikkea siltä väliltä (ylläolevassa kuvassa on keväällä sisällä kukkiva kasvi). Lehdet ovat suht pienet ja niissä erottuu selvästi tummemman vihreä vyöhyke. Kasvaa maltillisesti ollakseen vanha lajike. Kerrassaan hurmaava, runsaasti kukkiva ja kestävä kasvi.


Arvonnan tulos...

No niin, kiitokset kaikille kommenteista! Pistokaspaketti on nyt arvottu, onnipoikina toimivat Juho 4v. ja Veeti 3v, molemmat jo pitkän linjan pelargonisteja. Onni suosi piviä. Pivin suuntaan ovat lähdössä juurtuneet pistokkaat pelargoneista Miss Burdett-Coutts, Nimismies, Francis Parret ja Pink Aura. Kaikki löytyvät myös tästä blogista, julkaisen nimittäin Nimismiehen esittelyn heti tämän tekstin perään.

Tosiaan, onnipoikia oli kaksi ja kumpikin tietty halusi nostaa lapun. Siispä tomera pieni Nimismiehen alku on täällä nyt varattuna Tiiskulle. Laitan voittajalle sähköpostia niin sovitaan toimitusajasta. Nakkaisitko Tiisku sinäkin yhteystietosi minulle (tiinaATniittynen.fi) niin voin postittaa palkintosi.

Kiitos vielä kaikille osallistujille ja onnea voittajille!

perjantai 24. lokakuuta 2014

Double Pink Bird's Egg


Tämän linnunmunapelargonin jalostaja ei ole tiedossa, mutta markkinoille se on tullut vuonna 1958. Kukat ovat kerrotut vaaleanpunaiset, ja niissä on pinkkejä pisteitä. Kasvutapa on varsin roteva.


tiistai 21. lokakuuta 2014

Viidenkympin villitys

Nyt on eräs välietappi suoritettu kun olen saanut 50 lajiketta esille tänne blogiin. Pieni määrähän se on kun ajattelee lajikkeiden kokonaismäärää maailmalla, tai jos vertaa moniin ulkomaisiin blogeihin. Mutta onhan se ainakin hyvä alku! Edellinen arvontani meni hieman pieleen blogin asetusten kanssa, kun kommentointi ei ollutkaan vapaata (pahoitteluni, minä tosiaan vasta opettelen tämän käyttöä). Siitä harmistuneena ja viidestä kympistä innostuneena ajattelin julkistaa uuden arvonnan. Palkintona pieni pistokaspaketti, ja jokainen kommentoinut osallistuu. Kommentoida voi mitä vain, ja jos ei muuta keksi niin aina voi vaikka ehdottaa jotakin aihetta käsiteltäväksi. Aikaa on sunnuntaihin 26.10. saakka. Ensi viikolle luvataan vielä plussakeliä ainakin etelään, joten alkuviikosta voisi pistokkaat hyvin lähettää. Postitusta voidaan aina sumplia kelien mukaan, ja kannattaakin. Ja jos homma ei vieläkään toimi, laittakaa minulle vaikka sähköpostia että hoksaan tilanteen (tiinaATniittynen.fi).

Lisää lajikkeita on toki tulossa esittelyyn sitä mukaa kuin suinkin ehdin niitä tänne naputella. Kuvat ovat joissain tapauksissa vähemmän edustavia, sillä omien kasvieni paras kukinta kesällä meni enimmäkseen piloille yhden ainoan kunnon raekuuron takia. Sen vuoksi olen joutunut kuvaamaan niitä pitkin syksyä, mutta eiväthän ne enää ole parastaan pistäneet. Täytyy koettaa olla nopeampi ensi kesänä ja lisäillä parempia kuvia jälkikäteen.

Omat pelargonini ovat asustelleet talvetustilassa nyt neljä viikkoa. Valaistuksesi hankin niille käytetyn 400W:n kasvihuonevalaisimen. Lämpötila tilassa on pysytellyt 10-18 asteessa koska lamppu tuottaa mukavasti lämpöä -kovemmilla pakkasilla laitan sitten lisälämmityksen. Kolme hiirtä olen tuolta jo saanut räpsään ja yhden kasvin mullat oli kaiveltu pöydälle, että sen suhteen ei ole talvetus kovin lupaavasti alkanut. Miniatyyrit ja kirjavalehtiset ovat saaneet parhaan paikan valon alla, muut joutuvat sinnittelemään reunoilla. Kaikki ne kuitenkin innostuivat kasvamaan päästyään kasvihuoneesta tasaisempiin olosuhteisiin sisälle. Tuo natikka on kuitenkin valaistuksena ihan omaa luokkaansa, joten ihan mukavan napakkaa kasvua on tullut vaikka sisällä ovatkin.

Talven tylsinä ja pimeinä iltoina tuo talvetustila on oma pieni pakopaikkani.


Mukavaa lokakuun loppua kaikille, ja pankaas kommentoiden!

-Tiina

Pensby


Pensby (Ken Lea, <2001) kukkii kerrotuin vaaleanpunaisin kukin. Lajike on kääpiö.


Warrenorth Smoky Quartz



Tästä kolmivärilajikkeesta ei juuri tietoja löydy. Sukunimen perusteella sen toki voi jäljittää ja koska lajikeluettelosta löytyy monia muita Warrenorth -lajikkeita, voisin olettaa tämänkin löytävän sinne tiensä vielä joskus. 

Kukat ovat kerrotut, kirkkaanpunaiset. Lehdet ovat vihreät ja niissä on valkoinen/vaaleankeltainen reunus. Vyöhyke erottuu punertavana ja sijoittuu lähelle lehden keskustaa.




Potpourri



Kääpiöpelargoni Potpourri (julkaisija Shady Hill 1988) kukkii kerrotuin valkoisin kukin, joissa on häivähdys vaaleanpunaista. Valon määrä ja kukkien ikä vaikuttaa punaisuuteen, ja samassa tertussa voi olla eri sävyisiä kukkia. Valitettavasti en ehtinyt kuvata tämän parasta kukintaa ennen kesäistä rankkasadetta (joka turmeli kukat), vaan joudun toistaiseksi tyytymään kuviin, joissa ei näy kokonaista isoa terttua. Jospa ensi kesänä onnistaisi.



sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Creamery


Creamery  (Sam Peat, 1977) on yksi harvoista keltaisista tai edes kellertävistä pelargoneista. Sen kerrottujen/puolikerrottujen kukkien hento kermankeltainen väri on peräisin sen toiselta vanhemmalta, Pelargonium quinquelobatumilta. Myös lehtien muoto on peräisin tältä lajilta. Koska Creamery on kotipelargonin ja luonnonlajin risteytys, luokitellaan se primäärihybridiksi vaikka ko. nimitys oikeastaan on varattu vain kahden luonnonlajin risteymille.



lauantai 18. lokakuuta 2014

Laji, lajike, löytö?

Pelargoneja harrastaessa törmää väkisinkin termeihin laji ja lajike, sekä niiden iloiseen sekakäyttöön ja jopa ihan väärinkäyttöönkin. Itsehän olen niuhoista niuhoin kun puhutaan oikeellisista termeistä, ja siitä huolimatta olen itsekin omaksunut erään erittäin virheellisen tavan kirjoittaessani lajikkeista... Lajikeasia on kuitenkin sydäntäni lähellä ja lajikkeiden oikeellisuus on minulle koko tämän harrastuksen idea. 

En ala luennoimaan kasvitieteestä sen syvällisemmin, mutta selvennän hieman käsitettä laji. Laji on perusyksikkö, ihmisen keino saada selkeyttä ja lokeroitavuutta luonnon monipuolisuuteen. Laji on luonnossa esiintyvä perusmuoto, pelargoneista puhuttaessa puhutaan usein luonnonlajeista -tämä termi ei ole kasvitieteellisesti kovin pätevä mutta harrastajien kesken sen käyttö on ihan perusteltua sillä se tekee selvemmän eron lajien ja lajikkeiden välille. Lajin tieteellinen nimi kirjoitetaan aina kursiivilla ja se koostuu kahdesta osasta, sukunimestä ja lajinimestä; esimerkkinä Pelargonium zonale. Toinen yleisesti näyttäytyvä lajinimi on Pelargonium peltatum, riippapelargoni. 

Siinä missä laji on luonnollinen yksikkö, ovat lajikkeet syntyneet ihmisen aikaansaannoksina erilaisten luonnonlajien risteyminä. Pelargonium zonale on antanut nimensä tunnetuimmalle lajikeryhmälle; Pelargonium Zonale-Ryhmä, (koti)pelargoni. Harrastajat haluavat luoda vielä lisää selkeyttä kotipelargonien luokitteluun jakamalla niitä edelleen erilaisiin ryhmiin; koristelehtisiin, tähtipelargoneihin, ruusunnuppupelargoneihin, miniatyyripelargoneihin jne. Tämä jaottelu ei kuitenkaan ole tieteellinen eikä kovin tarkka, sillä monet lajikkeet kuuluvat useampaan ryhmään. Kaikki nämä kuitenkin ovat kotipelargoneja, vaikka harrastajien kesken tämä nimitys on yleensä varattu niille tavallisemmille, vihreälehtisille ja suhteellisen rotevakasvuisille lajikkeille.

Lajikkeen nimi tulee kirjoittaa aina yksinkertaisin heittomerkein, isolla alkukirjaimella ja ilman kursivointia. Kuten vaikkapa 'Ray Bidwell', 'Appleblossom Rosebud' tai 'Clatterford'. Tämä on nyt se seikka, jossa itsekin lipsun, ja niin tuntuvat lipsuvan monet muutkin. Internetissä, etenkin blogeissa ja keskustelupalstoilla on ihan yleinen käytäntö kirjoittaa lajikenimet sellaisenaan ilman heittomerkkejä. Liekö kyse laiskuudesta, vai onko heittomerkittömyys jotenkin tuttavallisempaa, en tiedä. Te lukijat nyt sitten ainakin tiedätte, että teette kuten minä sanon ettekä kuten minä teen. 


Oikeaoppisesti lajikkeet tulisi myös rekisteröidä, jotta niitä voi kutsua lajikkeiksi. Pelargoneja rekisteröi British and European Geranium Society, ja lajikeluettelon voi ostaa englantilaiselta The Pelargonium & Geranium Society :lta (PAGS). Jonkun verran siitä joutuu köyhtymään, mutta hei, onhan tämä sentään niuhon harrastajan pyhä kirja... Lajikkeita on 15 000 ja julkaistussa lisäosassa vielä 1200 lisää.


Lajikkeiden kanssa pelatessa tulisi muistaa, että monivuotisilla kasveilla lajikkeet lisätään aina kasvullisesti (pistokkaasta), eli kasvit ovat toistensa klooneja. Itselleni on tärkeää tietää, että hankkimani kasvi on juuri sen ja sen jalostajan sinä ja sinä vuonna aikaansaaman geeniyhdistelmän kopio -ei sen siementaimi eikä sportti, puhumattakaan että se olisi vain joku muu kyllin saman näköinen. 

Toinen tärkeä seikka muistettavaksi on se, että jotkut lajikkeet ovat suojattuja. Rekisteröinti ei ole sama asia kuin suojaus, vaan suojatuille lajikkeille on ihan omat listansa. Lajikkeiden suojaus on hieman sama asia kuin patentointi; silloin kaikki oikeudet lajikkeen lisäämiseen ovat sen jalostajalla. Monia suojattuja lajikkeita lisätään ja myydään ihan huoletta harrastajien kesken, ilmeisesti autuaan tietämättömänä suojauksesta. En tiedä yhtään tapausta, että kasvipiratismista olisi päädytty käräjille, mutta nykyisen tekijänoikeustietoisuuden vallitessa tästäkin on hyvä muistuttaa. Itse en uskaltaisi leikkiä tulella kun kerran vapaata riistaakin on pilvin pimein, mutta kukin tehköön omantuntonsa mukaan ja harkitkoon toimintansa riskit ihan itse. Pääasia että tietää, mitä tekee.

Kun nyt on näinkin syvällisesti päästy sisään lajikkeen käsitteeseen, lienee aika hämmentää soppaa ja kertoa, että läheskään kaikki liikkeellä olevat lajikkeet eivät ole rekisteröityjä. Miksi, sitä pitäisi kysyä niiden jalostajilta. Tällaiset rekisteröimättömät tulisi oikeaoppisesti ilmoittaa tavallisissa heittomerkeissä yksinkertaisten sijaan, mutta tältä muotoseikalta vältymme kun vääräoppisesti viisveisaamme koko heittomerkkihommasta... Ihan virallisissa yhteyksissä ja esimerkiksi kasveja myydessä tällaisissa seikoissa ei kuitenkaan saisi olla lipsahduksia -rekisteröimätöntä kun ei saisi lajikkeeksi kutsua. Monesti näistä rekisteröimättömistä on kuitenkin ihan mukavasti tietoja saatavilla, joten edelleen se on harrastajan itsensä päätettävissä, kuinka paljon antaa asialle painoarvoa.

Ruusuharrastajien keskuudessa tunnetaan yleisesti käsite löytöruusut. Nämä ovat ruusuja, jotka on tosiaankin löydetty jostain. Ne saattavat olla jonkun vanhan lajikkeen siementaimia, tai jotakin vanhaa lajiketta, jonka varma tunnistaminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Joistakin tiedetään, että ne ovat kymmeniä tai yli sata vuotta vanhoja, joidenkin ikää ei voida edes arvioida. Usein ne nimetään löytöpaikkansa mukaan. Pelargoneissakin on paljon vastaavia lajikkeita (joita ei siis oikeasti saisi lajikkeiksi sanoa koska niitä ei ole rekisteröity), ja usein puhutaan vanhoista kotimaisista tai vaikkapa vanhoista ruotsalaisista. Parhaimmillaan niiden mukana kulkee tarina niiden alkuperästä ja ehkä toinen niiden käänteistä matkan varrella. Mieleni tekisi lanseerata niille lisäksi termi löytöpelargoni -näitä kun on löydetty pitkin Eurooppaakin eikä vain Suomesta tai Ruotsista. Nämä vanhat lajikkeet ovat usein harrastajien keskuudessa kaikkein halutuimpia ja kaikkein vaikeimpia löytää koska niitä ei ainakaan toistaiseksi juurikaan lisätä kaupallisesti. Vai mitäs sanotte nimistä Evakko, Kaisa, Säkkijärveläinen, Sotaleski... kukapa noita EI haluaisi itselleen?

Tosiaan, minä olen lajikkeiden suhteen niuho. Minulta lentävät väärät ja nimettömät hyvin herkästi kompostiin -viimeistään syksyllä kun talvetustilan ahtaus iskee. Se ei tarkoita, että nimetön pelargoni olisi sen huonompi kasvina, minä vain satun tykkäämään nimellisten lajikkeiden keräilystä, ja jokainen nimetön kuitenkin vie talvetustilan mahdolliselta nimelliseltä. On minullakin poikkeukseni, nimittäin muutamat sellaiset kasvit joilla on jostain syystä oma tarinansa ja siten tunnearvoa. Sekin pitää muista, että vaikka tällaiset lajeihin ja lajikkeisiin liittyvät muotoseikat ovat joustamattomia, ei kuitenkaan ole olemassa yhtä ainoaa virallista tapaa kasvattaa pelargoneja. 

perjantai 17. lokakuuta 2014

Cattolica


Cattolica on löydetty samannimisestä italialaiskylästä (kiitos ruotsalaisharrastajien), joten sen alkuperä on muutoin hämärän peitossa. Kukat ovat yksinkertaiset kirsikanpunaiset, keskeltä valkoiset. Cattolica on hyvin voimakaskasvuinen pelargoni.



torstai 16. lokakuuta 2014

Pink Rose Bud


Pink Rose Bud (julkaisija Wyck Hill, 1965) on runsaasti kukkiva ruusunnuppupelargoni, jonka vaaleanpunaisten terälehtien ulkosivut ovat vaaleat. Lehdet ovat keskivihreät ja niissä näkyy hyvin hento, leveä vyöhyke.


Pink Snow


Miniatyyripelargoni Pink Snow (Stringer, 1980) kukkii kerrotuin valkoisin kukin, joiden sykkyräisten terälehtien reunoilla on enemmän tai vähemmän hentoa vaaleanpunaista. Lehdet ovat tummanvihreät ja niissä näkyy heikko vyöhyke.


Falklands Hero


Falklands Hero (Shellard, <1982) kukkii yksinkertaisin, punaisin kukin, joissa on korallinpunainen vivahde. Lehdet ovat reunoilta vaaleankeltaiset, keskeltä vihreät, ja niissä näkyy punainen vyöhyke. Kuten kolmivärilajikkeilla yleensäkin, vyöhyke vaalenee lehden ikääntyessä ja saattaa kadota lopulta kokonaan. Kasvutapa tällä on asiaankuuluvasti säästeliäs.



tiistai 14. lokakuuta 2014

John Squires


Siitä huolimatta, että lajikeluettelossa on yli 50 John -alkuista lajiketta, ei John Squires löydy sieltä. Siispä tarkennan sen tietoja myöhemmin jos niitä jostain löydän. Tämä lajike kuuluu henkilökohtaisiin suosikkeihini, mielestäni se on yksi kauneimmista kolmivärilajikkeista. Kukat ovat puolikerrotut lohenpunaiset, mutta eihän tuollaisella lehdistöllä edes tarvitsisi kukkia ansaitakseen paikkaansa pelargonihyllyssä. Kuvat puhukoot lehtien puolesta. Itselläni on menossa toinen kierros tämän lajikkeen kanssa, sillä ensimmäinen yksilöni kasvoi kituliaasti kesän ja oli ensimmäinen syksyllä mädäntynyt. Toivottavasti tämä toinen selviää paremmin. Tällä taustalla en siis pääse kehumaan lajikkeen elinvoimaominaisuuksia, mutta kuten sanottu; tällä on niin ihanat lehdet että se saa anteeksi mitä vain.





lauantai 11. lokakuuta 2014

Rushmoor Bondi Blue



Miniatyyritähtipelargoni Rushmoor Bondi Bluen tietoja ei löydy lajikeluettelosta eikä liiemmin juuri muualtakaan. Luettelossa on kuitenkin muita samalla etuliitteellä nimettyjä kasveja, joten toivoa sopii että tämäkin sinne vielä ilmestyy. Kukat ovat kerrotut vaaleanpunaiset, lehdet tummanvihreät ja niissä on keskellä tumma alue. Kasvi on todella kaunis! Oma yksilöni ehti olla minulla vain puolisen vuotta; sinä aikana se kasvoi kiltisti ja kukki kauniisti, kunnes niin sanotusti heitti lusikan nurkkaan. Äkkikuoleman syyt jäivät mysteeriksi, mutta onnistuin pelastamaan yhden latvan. Nähtäväksi jää, selviääkö tämä pikkuinen latva talvesta vai ei. 



Vina


Vina (Shellard, <1983) kukkii kerrotuin, lohenpunaiseen vivahtavin kukin. Lehdet ovat vaaleanvihreät, ja niiden ulkoreunalla on tummemman vihreä vyöhyke. Kasvutavaltaan se on kääpiö.


perjantai 10. lokakuuta 2014

Mini-Czech


Kaktuspelargoni Mini-Czech (Vernons, 1991) kukkii säihkyvän rubiininpunaisin kukin (joiden värille eivät minun kuvaustaitoni tee oikeutta). Lehdet sillä ovat tummanvihreät ja niissä on kapea, tumma vyöhyke. Lajike on kääpiö, joskaan oma kasvini ei millään malttaisi pysyä kääpiön mitoissa.



Good Times



Koristelehtinen Good Times ei löydy lajikeluettelosta, eikä kaverimme Googlekaan siitä sen enempää paljasta, ainakaan nopealla vilkaisulla. Jalostaja ja alkuperä ovat siis hämärän peitossa. Sinänsä hassua, että näinkin erikoinen kasvi on jäänyt tuollaiseksi väliinputoajaksi, koska sillä olisi edellytykset enempäänkin. Kukat ovat kerrotut vaaleanpunaiset ja kukinta runsasta. Kasvin erikoisuus piilee kuitenkin sen kauniissa lehdistössä. Lehdet ovat pinnaltaan pehmoisen samettiset ja väriltään vihreät voimakkaalla ruskealla vyöhykkeellä. Lehdissä näkyy vaaleanvihreitä läiskiä. Kukkavarret ovat voimakkaan korallinpunaiset.



perjantai 3. lokakuuta 2014

L'Enfer


L'Enfer on vanha lajike, vuodelta 1895. Se tunnetaan myös nimellä 'Mephistopheles' ja sen jalostaja on Victor Lemoine. Lajikkeella on oranssinpunaiset, kerrotut kukat ja sen lehdet ovat tummat. Lehdissä erottuu selvä, leveä vyöhyke. Kasvutavaltaan se on kääpiö.


Francis Parrett


Francis Parrett on jalostettu ennen vuotta 1967 ja se on saanut nimensä jalostajansa mukaan. Se kukkii laventelin sävyisillä, kerrotuilla pinkeillä kukilla, jotka ovat tiiviinä ryppäinä. Lehdet ovat tummanvihreät, vyöhyke erottuu heikosti. Kasvutavaltaan se on miniatyyri.

Golden Chalice


Golden Chalice (Stringer 1985) kukkii yksinkertaisin, hennon vaaleanpunaisin kukin, joissa on pieniä tummempia pilkkuja. Kukat ovat varsin suuret kasvin pieneen kokoon nähden. Lehdet ovat pienet, keskeltä vihreät ja reunoilta keltaiset. Usein niissä näkyy myös pinkki reunus. Tämä lajike on todellinen miniatyyri, eli sen kasvutapa on vähintääkin säästeliäs.



Ray Bidwell


Miniatyyripelargoni Ray Bidwell on nimetty maineikkaan jalostajan Ray Bidwellin mukaan, ja sen jalostajaksi on merkitty Sulman ja vuodeksi 2002. Internetin ihmemaa kuitenkin kertoo kyseessä olevan itse Bidwellin jaloste, jonka hänen vaimonsa toimitti lisättäväksi Sulmanille vuonna 2005.

Ray Bidwell kukkii punaisin, hieman aniliiniin vivahtavin kerrotuin kukin, ja sen lehdistö on erityisen värikäs sekoitus kermankeltaista, vihreää, pinkkiä ja vyöhykkeissä jopa tummaa punaista.