sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Arvonnan tulos

No niin, satunnaislukugeneraattori pyörähti käyntiin ja arpoi kevättalven ensimmäisen arvonnan voittajan! Tuuri oli tällä kertaa kohdillaan Oravanpesän Katilla! Minut tavoitat Kati sähköpostista tiinaATniittynen.fi.

Todella mukavaa lukea teidän kaikkien vastauksia. Kyllä sen huomaa että pelargonien laajasta skaalasta riittää lemppareita moneen makuun. Kiitos kaikille osallistujille ja onnea Katille!

Kevätterveisin,
Tiina

torstai 26. tammikuuta 2017

Kevättalven ensimmäinen arvonta!

Elämme tässä suorastaan kutkuttavan jännittäviä aikoja. Kevät on ihan ovella, pikkuinen kiirekin jo välillä nostaa päätään. Tai ei kiire, mutta sellainen varsin mukava olotila että taas on tekemistä ihan valittavaksi asti. Sen kunniaksi laitetaankin pieni arvonta pystyyn!

Kerro minulle, mikä on suosikkilajikkeesi a) kotipelargoneista b) tähtipelargoneista c) tuoksupelargoneista d) koristelehtisistä pelargoneista. Jos haluat, voit kertoa vielä viidentenä jonkun näihin ryhmiin kuulumattoman :) Kerro myös, mikä noissa lajikkeissa vetoaa? Jos et muuten keksi, voit valita suosikkisi täällä blogissa tai kaupassani esitellyistä lajikkeista.

Kerro vastauksesi tähän alle, ja liitä nimimerkkisi vastaukseen mikäli kommentoit muuten anonyymina. Vastanneista arvotaan 12.2.2017 joku onnekas, jolle lähtee heti säiden salliessa... mitäpä muutakaan kuin pelargonipistokkaita!

Keväisin terveisin,
Tiina

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Annsbrook Mulberry Blotch



Toissapäivänä oikein säikähdin, kun huomasin etten ole esitellyt tätä herkkua vielä ollenkaan blogin puolella. Annsbrook Mulberry Blotch (Parmenter, 2009) on kolmivärinen kääpiöpelargoni. Sen viehättävissä lehdissä sekä lehtivihreä että vyöhykkeen vaaleanpunainen ovat lehden keskellä, reunojen ollessa kermankeltaiset. Yksinkertaiset kukat ovat lohenpunaiset.

Kasvultaan tämä on hyvin siro lajike. Koristearvo on ehdottomasti upeassa lehdistössä, ja itse asiassa Annsbrook Mulberry Blotch kukkiikin hyvin harvoin ja lyhyesti. Nuori taimi saattaa jättää kukinnan vallan väliin.




keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Homeet ja sienitaudit

Sienitauteja ei aina ole helppo mieltää taudeiksi ollenkaan -vai tuleeko mieleen, että homehtunut kukinto olisikin tautinen? Ei, sehän on vain homehtunut. Monet sienet kuitenkin luetaan ihan oikeasti kasvintuhoojiin, eikä olenkaan syyttä, sillä ne saattavat aiheuttaa merkittävää vahinkoa ja ihan konkreettisia menetyksiä niin ammattiviljelmillä kuin harrastajienkin kokoelmissa. Toisaalta, sienet ovat hyvä esimerkki siitä, ettei kasviharrastajan aina kannata hätääntyä sanasta "tauti", sillä kasvitaudit ovat, ikävä kyllä, erottamaton osa kasvien kasvattamista. Kasvintuhoojina sienet ovat kaikkialla läsnä, muodossa tai toisessa, eikä niiltä voi välttyä. Paljon voi kuitenkin tehdä sen eteen, etteivät ne äidy riesaksi asti.

Ammattikäyttöön myydään jos jonkinlaista torjunta-ainetta sienitauteja vastaan, harrastajapuolella en muista sellaisia juurikaan nähneeni. Siitä ei kannata masentua, sillä sienten torjunnassa ennaltaehkäisyllä pääsee pitemmälle ja paremmin kuin tautiaineella torjumalla.

Isojen kasvien kanssa on oleellista pitää ilmankosteus kurissa, sillä sienet viihtyvät kosteassa ilmassa. Mikäli se ei ole mahdollista esimerkiksi kylmänkosteana syksynä, kannattaa kasvit sijoitella ilmavasti ja sen verran erilleen toisistaan, että ilma kiertää niiden välissä. Kastelun kanssa kannattaa olla tarkka etenkin loppukesällä ja syksyllä, ja tähdätä vesi suoraan multaan eikä ollenkaan lehdille, saati kukille. Kaikki kuolleet ja kuolevat kasvinosat on hyvä poistaa säännöllisesti, sillä ne tarjoavat homeille otollisen kasvualusta josta levittää itiöitään. Tiheässä kasvustossa, ilman ollessa kylmänkostea, kannattaa myös alalehtiä hiukan harventaa ilmankierron takaamiseksi. Kylvöalustojen ja pistokaspottien kanssa puhtaus on ehdottoman tärkeää (sillä torjutaan myös monen muun riesan leviäminen). Eli uudet tai tiskatut astiat aina pienille, ja uusi kasvualusta myös!

Esittelen seuraavaksi muutaman pelargoneja vaivaavan sienitaudin. Lista ei ole täydellinen, mutta kattaa yleisimmät murheenkryynit.

Harmaahome, Botrytis cinerea

Harmaahome on jokaiselle tuttu juttu, ainakin rehevästi rehottaessaan ja itiöpesäkkeitä muodostaessaan. Kuitenkaan aivan kaikki harmaahometartunnan oireet eivät ole yhtä selviä, sillä harmaahome voi jyllätä myös pelargonin solukossa ja aiheuttaa aivan eri tyyppisiä oireita kuin pelkän pehmeänukkaisen itiöpesäkkeen, jota homeeksi sanotaan.

Eräs harmaahomeen aiheuttama oire on kolmiomainen, kuollut alue lehdessä, reunasta alkaen:





Vähemmän tunnettu, helposti virustartuntaan sekoitettava oire on ghost spot, joka nyt suomennettakoon haamupilkuksi. Sen kuitenkin tunnistaa harmaahomeen eikä viruksen aiheuttamaksi siitä että keskellä laikkua näkyy pikkuruinen tumma piste. Ei aina paljaalla silmällä, mutta luupilla. Haamupilkut ovat myös täyteläisempiä laikkuja, kun taas virusten vioitukset useammin rinkuloita. Haamupilkkuja ei myöskään esiinny, elleivät olosuhteet ole hometartunnalle otolliset eli kosteat. Useimmiten kasvissa on näkyvissä myös muita harmaahomeen oireita, kuten ihan ronskisti homeisia lehtiä ja kukintoja.



Harmaahome voi aiheuttaa myös homepilkkuja kasvin varteen, tai suuria, ruskeita laikkuja lehteen. Laikun keskellä näkyy itiöpesäke.

Kurjimmillaan harmaahome on, kun se kasvin sisällä mellastaessaan mädättää koko varren. Harmaahomeesta johtuvan mätänemisen tunnistaa ruskeasta tai tummanruskeasta laikusta varressa tai siitä että kuoleva varsi muuttuu tummanruskeaksi. Se saattaa myös mustuttaa tai oikeamin tummanruskistaa juurtumassa olevat pistokkaat.

Homehtuva pelargoni


Pelargoninruoste, Puccinia pelargonii-zonalis

Kesällä 2016 esitelmöin Porin pelargonitapahumassa pelargonien taudeista. Tunnollisena ihmisenä olin sisällyttänyt pelargoninruosteen sienitautien listalle, sillä se mainitaan yleisesti kirjallisuudessa. Itse en ole siihen koskaan törmännyt, ja kävi ilmi ettei ole kukaan silloisista kuulijoistakaan. Minulla ei siis ole siitä kuvamateriaalia, joten joudun passittamaan teidät Googlen ääreen mikäli haluatte kuvia.

Pelargoninruosteen oireita ovat vaaleat laikut lehden yläpinnalla ja lehden alapuolelle kehittyvä ruskea, ympyränmuotoinen itiöpesäke. Kuten monet muutkin ruosteet, pelargoninruoste ei tartu muihin kasveihin eikä sitä vastaan ole torjunta-aineita.


Alternaria alternata 

kuuluu sarjaamme "Ai oliko tämä muka tauti?!". Useimmiten se vaivaa jalopelargoneja, joskus olen havainnut sitä myös tuoksuvissa. Kesällä 2016 se iski moneen ulkoilevaan tuoksupelargoniini kostean jakson aikana. Zonaleissa en ole sitä havainnut. Oireena ovat pienet, liki ympyränmuotoiset nekroottiset pilkut lehdissä. Pilkkujen ympärillä on usein keltainen rengas, ja edetessään tauti muuttaa isoja alueita lehdistä nekroottisiksi. En ole huomannut tartunnan räjähtävän käsiin edes otollisissa olosuhteissa, vaan se on pysynyt lähinnä vanhojen lehtien pilkuttumisena, jota ei tosiaan ehkä taudiksi edes osaa ajatella.


Alternarian pilkuttama tuoksupelargonin lehti

Pehmeän ja karvaisen lehden pinnalla on otolliset olosuhteet sienille, kun sää on sopiva. Tämä lehti vioittui kesän 2016 sadejakson aikana, kun kasvi oli taivasalla.


Sama lehti alapuolelta.



Pythium –suvun sienet

Siinä missä Alternariaa voi sanoa pelargoneilla suht harmittomaksi vaivaksi, ovat Pythiumit toista maata. Ne tunnetaan taimipoltteina, ja ne aiheuttavat menetyksiä niin nuorissa siementaimissa kuin vasta leikatuissa pistokkaissakin. Itiöitä on käytännössä kaikkialla, missä on multaa, joten torjunta on vaikeaa. Kylvösten ja pistokasalustojen puhtaus on hyvin tärkeää taimipoltteiden torjunnassa.

Pelargoniharrastaja kohtaa Pythiumin useimmiten mustuneissa pistokkaissa. Harmaahomeesta poiketen Pythium mustuttaa pistokkaan hiilenmustaksi, ja mustuminen etenee hitaasti mutta varmasti vartta pitkin ylös.

Taimipolte saattaa iskeä myös varttuneeseen kasviin. Ensimmäisenä oireena kasvin juuristo tummuu, ja lehdet punertuvat tai kellastuvat ja lopulta tippuvat. Kasvi ei välttämättä kuole tartuntaan, mutta se jää kituliaaksi sillä juuristo on vaurioitunut eikä enää toimi kunnolla. Jos sieni pääsee varren solukkoon, ei isokaan kasvi enää selviä tartunnasta, vaan tyvi mustuu ja kasvi alkaa hiljalleen kuolla pois.

Verticillium, lakasteet

Jos taimipoltteet ovat pahoja niin lakasteet ovat piru itse. Ne ovat myös maalevintäisiä. Sieni alkaa nousta kasvissa johtojänteitä pitkin, ja samalla lehdet kellastuvat ja tippuvat. Päällepäin lakastetta on vaikea erottaa muiden sienien tartunnoista (Pythium, Fusarium), mutta eron näkee varren halkaisemalla. Lakasteen saastuttaman kasvit johtojänteet ovat ruskettuneet ja limaiset.

Lakasteet ovat kasville kuolemaksi, eikä kasvilla ole niiden kanssa toivoa. Mikäli latvat ovat kunnossa, voi lajikkeen koettaa pelastaa leikkaamalla latvan terveestä osasta vartta ja koettamalla juurruttaa sen uudelleen. Onneksi lakasteet ovat kuitenkin harvinaisempia kuin taimipoltteet -itsellänikään ei ole kuvaa tällaisesta joten joudutte Googlettamaan hakusanoilla "Verticillium wilt" mikäli mielitte nähdä pahiksen töissään.

Virukset

Erikoispelargonien kanssa puuhatessa on mahdotonta olla törmäämättä viruksiin. Virusten kirjo on hyvin moninainen, eikä niitä kaikkia edes tunneta tarkasti. Oman mausteensa soppaan tuo se, että eri lajikkeilla virukset saattavat oireilla eri tavoin tai pysyä jopa oireettomina, lisäksi kasvi saattaa sietää yhden virustyypin ilman oireita, kunnes saa tartunnan seuraavasta, ja yhteisvaikutus laukaisee oireilun.

Kaupalliset massatuotannon pelargonilajikkeet ovat käytännössä virusvapaita, sillä ne lisätään tarkoin varjelluista emoista, suojatuissa olosuhteissa. Harrastajien rimpsut ja hempukat sen sijaan altistuvat kaikelle mahdolliselle. Etenkin keräiljöiden lajikkeet ovat monesti vanhoja, ja kulkeneet talosta toiseen ja harrastajalta toiselle, keräten mukaansa kaikki matkan varrella esiintyneet virusvariaatiot. Meille pienille erikoislajikkeiden viljelijöille tämä aiheuttaa harmaita hiuksia, sillä lisäysmateriaali on kerättävä maailmalta, yksi sieltä, toinen täältä. Takuupuhdasta lisäysmateriaalia meille ei siis ole olemassakaan. Käytännössä hankinnat tehdään siis meillekin yritys ja erehdys -periaatteella: noin viidennes uusista lajikkeista karsiutuu pois selvän viroottisuuden vuoksi.

Aina virus ei tarkoita samaa kuin huono homma tai edes tauti. Tiedämmehän esimerkiksi Yellow Net Vein -viruksen, joka aiheuttaa ainakin Bornholmin ja Wantirnan lehtiin kauniin verkkokuvioinnin. Viroottisuus on siis niiden lajikeominaisuus! Suomalaisia talvivalkosipulikantoja on joskus puhdistettu niiden lukemattomista viruksista. Puhdistuksen seurauksena kantojen satoisuus laski! On siis vaikea vetää rajaa hyvän, merkityksettömän ja haitallisen viroottisuuden välille. Emmehän voi tietää, millaisia olisivat jotkin todella vanhat lajikkeet täysin virusvapaina. Kävisikö niille "talvivalkosipulit" vai ei? Se on kuitenkin varmaa, että virukset kulkevat käsi kädessä aarteidemme kanssa.

Mitä viruksille voi sitten tehdä? Kotioloissa ei juuri mitään, paitsi ennaltaehkäistä uusia tartuntoja. Vaikka pelargonistin onkin hyväksyttävä se tosiasia, että viruksia on, kannattaa silmälle näkyvästi viroottisten kasvien poistamista vakavasti harkita. Virukset leviävät monien imevien hyönteisten, etenkin ripsiäisten ja jauhiaisten, avulla, joten tehokas tuholaistarkkailu ja nopea torjunta on avainsana virustilanteen hallitsemisessa. Virukset leviävät myös desinfioimattomien työvälineiden mukana, oikeastaan missä tahansa tilanteessa jossa kasvinesteet ovat kosketuksissa toisiinsa. Käsien pesu on siis myös virusten torjunnassa tärkeässä osassa. Liikaa ei kuitenkaan kannata hysterisoitua; esimerkiksi kuolleita lehtiä voi poistaa kasveista vallan hyvin pesemättä käsiä niiden väleissä. Kun kasvineste ei liiku, ei liiku viruskaan. Kohtalon ivaa taas lienee, ettei esim. Yellow Net Vein Virus tartu kasvista toiseen oikein millään -eikö olisi upeaa, jos joku oikein tummalehtinen lajike saisi vielä vaalean verkkokuvion lehtiinsä?

Virukset aiheuttavat pelargoneille monenlaisia oireita. Useimmiten oireilu ilmenee viileän kauden aikana ja pysyy piilossa kasvukaudella. Lehtiin saattaa ilmaantua vaaleita rengasmaisia laikkuja, kuppimaisuutta, ruttuisuutta, vekkejä, ginkgomaista muotoa tai terävähampaisia reunoja. Vyöhyke saattaa myös kadota. Joidenkin virusten oireilu näkyy vanhoissa lehdissä, joidenkin nuorissa. Jotkut virukset aiheuttavat epämääräistä muotoa ja rikkonaisuutta myös terälehtiin (Pelargonium Flower Break Virus, PFBV, väririkkovirus). Sellaisissa tapauksissa kasvin koristearvo on menetetty.

Viroottinen oireilu on hyvin helppo sekoittaa ravinnepuutoksiin ja jopa mekaanisiin vaurioihin, joten ensimmäisen oudon kirjavuuden havaitessaan ei kannata hätääntyä eikä varsinkaan heittää kasvia kompostiin. Kuten virukset, esiintyvät ravinnepuutoksetkin monesti eri asteisina ja jopa erilaisina eri lajikkeilla, joten yhtä ainoaa pätevää tunnistusohjetta on mahdotonta antaa. Myös puutosoireet saattavat iskeä joko vanhoihin tai vain nuoriin lehtiin, joten esiintymiskohtakaan ei anna vinkkiä. Ravinnepuutoksia esiintyy etenkin talvella (kuten virusoireita) kun kasveja ei lannoiteta, mutta ne saattavat olla näkyvissä myös kasvukauden aikana. Oireilun alkaessa kannattaakin siis tehdä huolellinen analyysi kokonaistilanteesta; mahtuuko oire ravinnepuutosten kuvauksiin, onko lannoitusta annettu? Ratkeaako tilanne esim. mullanvaihdolla? Onko oireisto ilmestynyt yhtäkkiä sekä vanhoihin että uusiin, edellisenä kasvukautena hankittuihin kasveihin (todennäköisemmin ravinnepuutos) vai onko se tietyssä, yksittäisessä kasvissa (todennäköisemmin virus)?

Ravinnepuutoksista ja muista fysikaalisista vioituksista teen myöhemmin oman postauksen. Virusoireilusta laittaisin mielelläni näkyville eksakteja kuvia, mutta minulla ei (onneksi) ole kuvia ihan kaikenlaisista virusoireista. Laitan kuitenkin sen mitä on, loppuja voitte googlata vaikka hakusanoilla "pelargonium viruses" tai "geranium viruses".

Harmaahomeen vioittama lehdenreuna, sekä harmaahomeen aiheuttamia haamupilkkuja. Kuitenkin lehden kokonaismuoto on selkeästi viruksen aiheuttama, ginkgomainen.

Pelargonium Flower Break Virus, PFBV, väririkkovirus

Pelargonium Flower Break Virus, PFBV, väririkkovirus

Pelargonium Flower Break Virus, PFBV, väririkkovirus

Viroottisen kasvin kukinto, todennäköisesti väririkkovirus

Pelargonium Flower Break Virus, PFBV, väririkkovirus kukinnossa

Kaksi väririkkoista kaveria matkalla kompostiin.


Tämä pikkuinen lehti on viruksen/virusten kirjoma ja ruttaama. Huomaa myös vyöhykkeen osittainen katoaminen.

Silläkin uhalla, että seuraavat kuvat alkavat vilkkua kohta kuvahaussa virusten kohdalla, laitan ne tähän verrokkiaineistoksi sekä kertomaan, ettei diagnoosin teko todellakaan ole aivan yksinkertaista, varsinkaan kuvista. Molemmissa kuvissa on nimittäin lehtiä kasvista, jota kirvat ovat vioittaneet. Kirvathan viihtyvät kasvupisteissä ja niiden tuntumassa, imemässä kasvinesteitä. Samalla ne vaurioittavat uutta vasta kehittyvää lehteä. Lehden kasvaessa vauriokohtakin kasvaa jopa koko lehden kattavaksi. Kuvien perusteella lehdet näyttävät viroottisilta, ja tähtipelargonin lehti näyttää siltä luonnossakin. Sitä ne eivät kuitenkaan ole.




Pitäessäni tautiluentoa vannotin kuulijoitani, että ÄLKÄÄ nyt menkö katsomaan pelargonejanne suurennuslasin kanssa. No, 90% meni kuitenkin... Silti sanon saman teille lukijoille; ÄLKÄÄ menkö nyt etsimällä etsimään viruksia. Ne löytyvät kyllä itsestäänkin jos ovat löytyäkseen. Huolellisuus on tietenkin hyve, mutta pelargoniharrastuksen ei ole tarkoitus olla ongelmien etsimistä vaan kasveista nauttimista. Virukset eivät leviä epidemiaksi ilman räjähtävää ripsiäis- tai jauhiaiskantaa, joten ei ole mitään syytä alkaa raakata hyvinvoivaa kasvikokoelmaa ja etsimällä etsiä ongelmia.



tiistai 3. tammikuuta 2017

Hyvää alkanutta vuotta!

Hyvää ja kukkaisaa vuotta 2017 teille, pelargoniblogiystävät!

Tässä sorvin ääreen palatessani ajattelin muistuttaa parista asiasta. Talvetuksessa ollaan nyt päästy yli syksyn epävarmuuden, ja sisälle tulleet kasvit ovat jo hyvän aikaa olleet suojassa. Koska ilmaa kuivattava pakkanen on nyt vasta alkamassa, ja sekin ilmeisesti vain muutamaksi päiväksi, kannattaa nyt kiinnittää erityistä huomiota talvetustilan ilmankosteuteen. Tällaisilla viileillä ja kosteilla säillä on hometautien riski melko suuri, eikä tilannetta auta ollenkaan se, että kasvien vastustuskyky alkaa olla jo koetuksella tässä vaiheessa talvetusta. Hometautien leviämistä voi ehkäistä myös sillä, että poistaa kaiken kuolleen kasvimateriaalin huolellisesti ja sijoittaa kasvit siten, että ilma pääsee kiertämään niiden väleissä.

Tässä vaiheessa vuotta saattaa moni kasvi myös heittää lusikan nurkkaan, tai ainakin näyttää pahasti siltä. Lehdet ovat tippuneet ja varsikin tuntuu tyhjältä ja ruttuiselta. Tässä vaiheessa on syytä pitää pää kylmänä! Pelargoni saattaa olla yllättävän sitkeäkin, ja versoa jopa mullasta uudelleen. Kaiken a ja o on se, että juuret siellä mullan alla ovat elossa. Ja nehän pysyvät elossa, kunhan multa pysyy riittävän kuivana ja ilmavana. Kuivuvan näköistä pelargonia ei siis kannata yrittää elvyttää kastelemalla multaa läpimäräksi! Olen yhdessä vanhassa postauksessani laittanut ihan esimerkkikuvia aiheesta.

Tässä ennen kovempaa kiirettä ajattelin hiukan valistaa teitä pelargonien taudeista ja puutostiloista. Vaan enpä tiedä, uskallanko julkaista sellaisia postauksia, kun jo pelkkä bakteeriäkämä sai suorastaan siivet ja hurjan kohinan aikaan. Mitäs olette mieltä, järkytetäänkö pelargonikansaa vielä tänä keväänä vai ei?

Vähemmän järkyttävä, tai ehkä ihanasti järkyttävä info löytyy kuitenkin nyt tuolta oikeasta ylänurkasta. Me täällä Rinkin tilalla kutsumme huhtikuun alussa pelargoniväen meille tapaamaan toisiaan, ja vaihtamaan, ostamaan, myymään pelargoneja. Olisi huippuhienoa nähdä teitä blogin lukijoitakin paikalla!

Aurinkoisin terkuin,

Tiina


sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Snöboll


Snöboll on hyvin vanha ruotsalainen lajike. Nimensä mukaisesti sen puolikerrotut/kerrotut vitivalkoiset kukat muodostavat hyvin pyöreän kukinnon. Kasvutapa on kompakti. Lehdissä erottuu vyöhyke.