perjantai 11. elokuuta 2017

Elokuun kymmenes

Hei kaikki!

Vanhat suomalaiset pelargonit hyppäsivät juuri omalle sivulleen tuonne blogin oikeaan reunaan. Talvea kohden tänne on luvassa lukuisia uusia lajikepäivityksiä, joten vanhat aarteet on jatkossa helpompi löytää heti. En päivitä niitä koskevaa blogipostausta enää, vaan poistan sen jonkin ajan kuluttua kokonaan. Huomaathan, että meillä on myös jatkuva etsintäkuulutus vanhoihin lajikkeisiin, ja luonnollisesti vaihtotarkoitukseen saattaa löytyä pistokasmateriaalia myös sellaisista lajikkeista, joita ei vielä muuten myyntiin riitä.

Kuluneena kesänä on pelargonipuutarhurilla kiirettä piisannut, ja kesä on ollut antoisa niin ammatillisesti kuin mielenkiinnollisesti. On varsin mukavaa aloittaa ja lopettaa työpäivä toteamalla, että tämän täytyy olla maailman mahtavin työ. On ollut ihanaa huomata, kuinka moni tapahtumissa jutulle tuleva on lukenut tätä blogia, ja on ollut mukavaa saada tästä positiivista palautetta. Siinä suhteessa tosin juna kulkee toiseenkin suuntaan ja kiitokset kuuluvat myös teille lukijoille.

Ihan vielä en ehdi syventyä sisätöihin, mutta tosiaan syksyn/talven aikana on luvassa lisää esittelyjä mitä ihanammista pelargonilajikkeista ja -lajeista. Siitä esimakuna pari kuvaa ;)

Tiina

Gammal Botan

Mrs Stapleton

New Port

Pelargonium zonale

Älsta Malin

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Vanhoja suomalaisia pelargoneja

4.7.2017; Listalle päivitetty uusia löytöjä sekä muutama ennestään tunnettu, mutta unohtunut. Muutama kaunokainen sai nyt myös "kasvot", eli kuvansa julki. Tämä postaus on saanut valtavan paljon palautetta ja kiitosta -kiitos siitä teille! Tämän myötä on myös löytynyt lisää vanhoja lajikkeita, siitäkin kiitos teille aktiivisille pelargoniystäville! Ennestään tuntemattomia on minulla vieläkin takataskussa vino pino, julkaisen niitä sitä mukaa kunhan ehdin varmistella taustoja. Kaikista nyt julkaistuista ei ole taustatietoja ollenkaan, eikä mitään varmuutta. Olen kuitenkin listannut nekin, koska ne kulkevat markkinoilla yleisesti näillä nimillä.


17.4.2017: Kuluvana keväänä ovat vanhat suomalaiset pelargonit vihdoin alkaneet saada ansaitsemaansa arvostusta. Tietoisuuden kasvaessa on alkanut löytyä myös ennestään tuntemattomia vanhoja kantoja. Sellainen saa vannoutuneen pelargonistin hymyilemään kuin Hangon keksi, onhan kyse erinomaisista löydöistä, korvaamattomista aarteista, ja hyvin pitkälti myös sellaisesta kulttuuriperinnöstä, jonka säilyttäminen on meidän velvollisuutemme.

Suomen Pelargoniyhdistys ry on organisoimassa vanhojen pelargonikantojen talletusta, keräten samalla talteen arvokkaat tarinat niiden taustoilta. Koska buumi on nousemassa juuri nyt, eikä vasta ensi vuonna, ajattelin kuitenkin tehdä nyt lyhyen yhteenvedon niistä vanhoista kannoista jotka ovat minun tiedossani (eivät välttämättä kokoelmassani). Lista ei siis ole täydellinen, eikä se sisällä kaikista lajikkeista täydellistä kuvausta. Kuitenkin se antaa harrastajalle hieman osviittaa siitä, mitä on olemassa ja mitä kannattaa lähteä etsimään -ja myös hieman siitä, mitä ei kannata ottaa vastaan vanhana lajikkeena. Näistä kun on ikävä kyllä vuosien ja erinäisten sattumien saatossa liikkeellä myös vääriä versioita.

Aitous/vääryys on vanhojen lajikkeiden kanssa kieltämättä muutenkin hankala seikka, sillä hyvin monasti sitä oikeaa alkuperää ja tarinaa ei enää voida tarkistaa, vaan ollaan kuulopuheiden ja muuttuvien kertomusten varassa. Sen takia minäkin tulen päivittämään tätä listaa aina, kun löydän uuden tiedonjyväsen tai törmään uuteen lajikkeeseen. Otan mielelläni vastaan lisätietoja sekä tässä listatuista että muistakin vanhoista pelargoneista. Pienikin tiedonmurunen saattaa johtaa uusille jäljillä alkuperän selvittämisessä, tämä on todellista salapoliisityötä välillä! Olen myös kiinnostunut ostamaan tai vaihtamaan näitä vanhoja aarteita puutarhamme kokoelmaan.

Alastaron Helena, nuori vaimo Helena toi tämän pelargonin kotitalostaan mukanaan 70 vuotta sitten. Sen jälkeen kasvi on ollut samassa talossa näihin päiviin saakka.



Antseppä, Nummelta saman nimisestä talosta peräisin oleva vanha kanta. Vaaleanpunaiset kukat, vahva kasvutapa. Muistuttaa Evakkoa

Aino, ruusunpunaiset, puolikerrotut kukat, joissa valkoinen silmä keskellä. Alkuperästä ei toistaiseksi tietoa

Aino, vaaleanpunainen, kerrottu.

Alma, Itä-Suomesta

Askola, Puolikerrotut kukat, joissa etenkin vähässä valossa terälehtien reunat jäävät vaaleiksi, keskustan ollessa tumma lohenpunainen. Huom! Askolasta on liikkeellä myös erilainen muunnos, jossa värien kontrasti ei ole kovin selvä ja kukat ovat kerrotummat. Molemmat Askolat kukkivat värittyneillä kukilla kasvaessaan kirkkaassa valossa. Ensin mainittu on alkuperäinen.

Einan pelakuu, Oulainen

Elma, Vanha lajike Leppävirralta

Evakko. Vaaleanpunainen, puolikerrottu/kerrottu

Fallinpelakuu. Lemlahden Kartano, Parainen

Farmor Tallskog, yli satavuotias vanha kanta. Vaaleanpunainen, kerrottu, pienikokoinen

Finska Farmor, kerrottu valkoinen. Yli 100 vuotta vanha

Fredrika Runeberg, P. x graveolensin erillinen kanta

Hauska, Puolikerrotut aprikoosinväriset kukat, joissa tummempi keskusta ja vaaleat reunat. Suurikokoinen. Hyvin vanha kanta Hauska -nimisestä talosta Viljakkalasta. Huom! Hauska -nimellä on jonkin verran liikkeellä kerrottua, tasaväristä ja pienikokoista lajiketta. Sekin on kaunis kasvi, mutta Hauska se EI ole.


Hellin Hauska, Vanha kanta Raumalta. Kerrottu, aprikoosinvärinen

Huittinen 1, Vuosikymmeniä vanha kanta Huittisista. Tumma lohenpunainen

Huittinen 2, Vuosikymmeniä vanha kanta Huittisista. Kirkkaanpunainen, runsaskukkainen


Hillevi, Valkoinen, kerrottu.


Hollola/Orimattila

Inkilänhovi, Juvalta

Irja, karmiininpunainen ruusunnuppu Karjalasta. Vahvakasvuinen ja isokokoinen

Iso Punainen Pessi, punainen, kerrottu kanta Keski-Suomesta

Jurimek, valkoinen/hennon vaaleanpunainen, kerrottu. Pienikokoinen. Ruotsalainen nainen sai tämän sukupelargonin suomalaiselta anopiltaan, ja vei kasvin mukanaan Ruotsiin

Jyväskylä, Karmiininpunainen, kerrottu. Terälehdissä vaihtelevasti erilaisia violetin sävyjä. Tätä lajiketta on valitettavasti paljon liikkeellä vahvasti viroottisena. Jos haet Jyväskylää, pyri etsimään kasvi, joka kukkii mahdollisimman suorin/ehjin terälehdin.


Kaavi. Punainen, kerrottu

Kaisa Kallio, Presidentinrouva Kaisa Kallion suosikkipelargoni. Lehdissä ohut vaalea reuna.


Kaksi mummua -punainen. Vanha kanta Tampereen seudulta Huom! Nimitys ei ole vielä vakiintunut


Kaksi mummua -fuksia. Vanha kanta Tampereen seudulta. Huom! Nimitys ei ole vielä vakiintunut


Kammion sairaala. Punainen ruusunnuppu

Karjalan Helmi

Karoliina, Kerrottu violetinsävyinen, kapeahkot terälehdet. 1800-luku, Tyrvää


Kivilahti, Kirkkaanpunainen, kerrottu, roteva

Korton Hilda Punainen, Etelä-Karjala

Kylmälän emäntien pelakuu, Parhalahti, Pyhäjoki

Köynnöstävä. Vanha, rentokasvuinen lajike Leppävirralta.

Lakkala. Punainen. Etelä-Karjala

Leila ja Toivi. Kymenlaaksosta. Roteva, oranssinpunainen

Lea. Parainen, oranssinpunainen, suurikukkainen


Lemmetyinen, yksinkertainen valkoinen. tummat lehdet. Huom! Lemmetyinen -nimelle liikkuu valkoista rotevakasvuista lajiketta, jolla on kerrotut kukat. Se lajike on sama kuin Jurmalana tunnettu kasvi, joka ei kuitenkaan ole oikea Jurmala.

Loviisa. Punainen ruusunnuppu, jolla lehdissä vaalea perhoskuvio. Huom! Loviisa saattaa kadottaa tunnusomaisen lehtikuvionsa ja muuttua näin ollen vääräksi.

Maaninka, Rotevakasvuinen, tumma lohenpunainen

Maila. Oranssinpunaiset kerrotut kukat. Somero

Maili, valkoinen /vaaleanpunaiseen vivahtava. Tämän oikean värin suhteen ilmassa leijuu pientä epätietoisuutta (vielä).

Marjatta, vahva karmiininpunainen, kerrottu

Muolaa, kulkeutunut Muolaasta evakkokuorman mukana

Noormarkku. Hennon vaaleanpunainen mårbackatyypin pelargoni

Oulun Yliopisto. Punainen ruusunnuppu, hillittykasvuinen


Parkano. Karmiininpunainen, kerrottu. Tullut Ikaalisista Parkanoon vuonna 37

Paula

Pelkosenniemi. Kerrottu valkoinen

Pietarsaari, kerrottu valkoinen, hyvin kaunis


Porthanin Kartano Lohenpunainen

Pori, vaaleanpunainen, kerrottu mårbackatyyppinen pelargoni Porista


Reijolan Aino, vaaleanpunainen. Etelä-Karjala

Revonkylän Helmi. Punainen ruusunnuppu

Saima, punainen, kerrottu/puolikerrottu

Sotaleski, karmiininpunainen, kerrottu.

Susanna, 100-vuotias kanta Pohjanmaalta. Kirkkaanpunainen, kerrottu


Säkkijärveläinen. Punainen ruusunnuppu.

Tuopanjoki, vaaleanpunainen, kerrottu. Huom! Kukka ei aina kehity yhtä kerrotuksi kuin kuvassa.

Vaaleanpunainen Säkkijärvi, vaaleanpunainen, kerrottu, rotevakasvuinen

Vanha Leppävirralta, vaaleanpunainen, lehdissä vyöhyke. Kompakti, tiiviskasvuinen

Viipurin Evakko. Punainen ruusunnuppu

Yli-Tuinan Hilkka, lohenpunainen, vahvakasvuinen. Kiikan kylästä, Yli-Tuina -nimiseltä tilalta yli 90-vuotias kanta





keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Mukavaa kevättä...

Ja pari sanaa materiaalien lainaamisesta.

Olen kirjoittanut tätä blogia rakkaudesta pelargoneihin. On ihanaa huomata, että tämän julkaisun sisältöön viitataan monenlaisissa eri lähteissä. Sehän tämän tarkoitus on ollutkin -olla kattava suomenkielinen pelargonitietopankki. Olen myös antanut luvan käyttää kuviani mitä erilaisempiin tarkoituksiin, samoin tekstejäni. Joissain tapauksissa jopa ilman lähdeviitettä. Näistä on kuitenkin aina erikseen sovittu, koskaan en ole käyttöä kieltänytkään. Olen käyttänyt tähän blogiin aikaa lukemattomia tunteja sen lisäksi, että yritän ansaita oman vaatimattoman elantoni pelargonien viljelyllä. Näitä taustoja vasten ei liene kohtuuton toive, että myös minun työtäni kunnioitettaisiin, ja tämän blogin materiaalien uudelleenjulkaisuun kysyttäisiin lupa. Kohtuullista olisi myös, että suoraan kopioitaessa lähde mainittaisiin.

Tiina

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Arvonnan tulos

No niin, satunnaislukugeneraattori pyörähti käyntiin ja arpoi kevättalven ensimmäisen arvonnan voittajan! Tuuri oli tällä kertaa kohdillaan Oravanpesän Katilla! Minut tavoitat Kati sähköpostista tiinaATniittynen.fi.

Todella mukavaa lukea teidän kaikkien vastauksia. Kyllä sen huomaa että pelargonien laajasta skaalasta riittää lemppareita moneen makuun. Kiitos kaikille osallistujille ja onnea Katille!

Kevätterveisin,
Tiina

torstai 26. tammikuuta 2017

Kevättalven ensimmäinen arvonta!

Elämme tässä suorastaan kutkuttavan jännittäviä aikoja. Kevät on ihan ovella, pikkuinen kiirekin jo välillä nostaa päätään. Tai ei kiire, mutta sellainen varsin mukava olotila että taas on tekemistä ihan valittavaksi asti. Sen kunniaksi laitetaankin pieni arvonta pystyyn!

Kerro minulle, mikä on suosikkilajikkeesi a) kotipelargoneista b) tähtipelargoneista c) tuoksupelargoneista d) koristelehtisistä pelargoneista. Jos haluat, voit kertoa vielä viidentenä jonkun näihin ryhmiin kuulumattoman :) Kerro myös, mikä noissa lajikkeissa vetoaa? Jos et muuten keksi, voit valita suosikkisi täällä blogissa tai kaupassani esitellyistä lajikkeista.

Kerro vastauksesi tähän alle, ja liitä nimimerkkisi vastaukseen mikäli kommentoit muuten anonyymina. Vastanneista arvotaan 12.2.2017 joku onnekas, jolle lähtee heti säiden salliessa... mitäpä muutakaan kuin pelargonipistokkaita!

Keväisin terveisin,
Tiina

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Annsbrook Mulberry Blotch



Toissapäivänä oikein säikähdin, kun huomasin etten ole esitellyt tätä herkkua vielä ollenkaan blogin puolella. Annsbrook Mulberry Blotch (Parmenter, 2009) on kolmivärinen kääpiöpelargoni. Sen viehättävissä lehdissä sekä lehtivihreä että vyöhykkeen vaaleanpunainen ovat lehden keskellä, reunojen ollessa kermankeltaiset. Yksinkertaiset kukat ovat lohenpunaiset.

Kasvultaan tämä on hyvin siro lajike. Koristearvo on ehdottomasti upeassa lehdistössä, ja itse asiassa Annsbrook Mulberry Blotch kukkiikin hyvin harvoin ja lyhyesti. Nuori taimi saattaa jättää kukinnan vallan väliin.




keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Homeet ja sienitaudit

Sienitauteja ei aina ole helppo mieltää taudeiksi ollenkaan -vai tuleeko mieleen, että homehtunut kukinto olisikin tautinen? Ei, sehän on vain homehtunut. Monet sienet kuitenkin luetaan ihan oikeasti kasvintuhoojiin, eikä olenkaan syyttä, sillä ne saattavat aiheuttaa merkittävää vahinkoa ja ihan konkreettisia menetyksiä niin ammattiviljelmillä kuin harrastajienkin kokoelmissa. Toisaalta, sienet ovat hyvä esimerkki siitä, ettei kasviharrastajan aina kannata hätääntyä sanasta "tauti", sillä kasvitaudit ovat, ikävä kyllä, erottamaton osa kasvien kasvattamista. Kasvintuhoojina sienet ovat kaikkialla läsnä, muodossa tai toisessa, eikä niiltä voi välttyä. Paljon voi kuitenkin tehdä sen eteen, etteivät ne äidy riesaksi asti.

Ammattikäyttöön myydään jos jonkinlaista torjunta-ainetta sienitauteja vastaan, harrastajapuolella en muista sellaisia juurikaan nähneeni. Siitä ei kannata masentua, sillä sienten torjunnassa ennaltaehkäisyllä pääsee pitemmälle ja paremmin kuin tautiaineella torjumalla.

Isojen kasvien kanssa on oleellista pitää ilmankosteus kurissa, sillä sienet viihtyvät kosteassa ilmassa. Mikäli se ei ole mahdollista esimerkiksi kylmänkosteana syksynä, kannattaa kasvit sijoitella ilmavasti ja sen verran erilleen toisistaan, että ilma kiertää niiden välissä. Kastelun kanssa kannattaa olla tarkka etenkin loppukesällä ja syksyllä, ja tähdätä vesi suoraan multaan eikä ollenkaan lehdille, saati kukille. Kaikki kuolleet ja kuolevat kasvinosat on hyvä poistaa säännöllisesti, sillä ne tarjoavat homeille otollisen kasvualusta josta levittää itiöitään. Tiheässä kasvustossa, ilman ollessa kylmänkostea, kannattaa myös alalehtiä hiukan harventaa ilmankierron takaamiseksi. Kylvöalustojen ja pistokaspottien kanssa puhtaus on ehdottoman tärkeää (sillä torjutaan myös monen muun riesan leviäminen). Eli uudet tai tiskatut astiat aina pienille, ja uusi kasvualusta myös!

Esittelen seuraavaksi muutaman pelargoneja vaivaavan sienitaudin. Lista ei ole täydellinen, mutta kattaa yleisimmät murheenkryynit.

Harmaahome, Botrytis cinerea

Harmaahome on jokaiselle tuttu juttu, ainakin rehevästi rehottaessaan ja itiöpesäkkeitä muodostaessaan. Kuitenkaan aivan kaikki harmaahometartunnan oireet eivät ole yhtä selviä, sillä harmaahome voi jyllätä myös pelargonin solukossa ja aiheuttaa aivan eri tyyppisiä oireita kuin pelkän pehmeänukkaisen itiöpesäkkeen, jota homeeksi sanotaan.

Eräs harmaahomeen aiheuttama oire on kolmiomainen, kuollut alue lehdessä, reunasta alkaen:





Vähemmän tunnettu, helposti virustartuntaan sekoitettava oire on ghost spot, joka nyt suomennettakoon haamupilkuksi. Sen kuitenkin tunnistaa harmaahomeen eikä viruksen aiheuttamaksi siitä että keskellä laikkua näkyy pikkuruinen tumma piste. Ei aina paljaalla silmällä, mutta luupilla. Haamupilkut ovat myös täyteläisempiä laikkuja, kun taas virusten vioitukset useammin rinkuloita. Haamupilkkuja ei myöskään esiinny, elleivät olosuhteet ole hometartunnalle otolliset eli kosteat. Useimmiten kasvissa on näkyvissä myös muita harmaahomeen oireita, kuten ihan ronskisti homeisia lehtiä ja kukintoja.



Harmaahome voi aiheuttaa myös homepilkkuja kasvin varteen, tai suuria, ruskeita laikkuja lehteen. Laikun keskellä näkyy itiöpesäke.

Kurjimmillaan harmaahome on, kun se kasvin sisällä mellastaessaan mädättää koko varren. Harmaahomeesta johtuvan mätänemisen tunnistaa ruskeasta tai tummanruskeasta laikusta varressa tai siitä että kuoleva varsi muuttuu tummanruskeaksi. Se saattaa myös mustuttaa tai oikeamin tummanruskistaa juurtumassa olevat pistokkaat.

Homehtuva pelargoni


Pelargoninruoste, Puccinia pelargonii-zonalis

Kesällä 2016 esitelmöin Porin pelargonitapahumassa pelargonien taudeista. Tunnollisena ihmisenä olin sisällyttänyt pelargoninruosteen sienitautien listalle, sillä se mainitaan yleisesti kirjallisuudessa. Itse en ole siihen koskaan törmännyt, ja kävi ilmi ettei ole kukaan silloisista kuulijoistakaan. Minulla ei siis ole siitä kuvamateriaalia, joten joudun passittamaan teidät Googlen ääreen mikäli haluatte kuvia.

Pelargoninruosteen oireita ovat vaaleat laikut lehden yläpinnalla ja lehden alapuolelle kehittyvä ruskea, ympyränmuotoinen itiöpesäke. Kuten monet muutkin ruosteet, pelargoninruoste ei tartu muihin kasveihin eikä sitä vastaan ole torjunta-aineita.


Alternaria alternata 

kuuluu sarjaamme "Ai oliko tämä muka tauti?!". Useimmiten se vaivaa jalopelargoneja, joskus olen havainnut sitä myös tuoksuvissa. Kesällä 2016 se iski moneen ulkoilevaan tuoksupelargoniini kostean jakson aikana. Zonaleissa en ole sitä havainnut. Oireena ovat pienet, liki ympyränmuotoiset nekroottiset pilkut lehdissä. Pilkkujen ympärillä on usein keltainen rengas, ja edetessään tauti muuttaa isoja alueita lehdistä nekroottisiksi. En ole huomannut tartunnan räjähtävän käsiin edes otollisissa olosuhteissa, vaan se on pysynyt lähinnä vanhojen lehtien pilkuttumisena, jota ei tosiaan ehkä taudiksi edes osaa ajatella.


Alternarian pilkuttama tuoksupelargonin lehti

Pehmeän ja karvaisen lehden pinnalla on otolliset olosuhteet sienille, kun sää on sopiva. Tämä lehti vioittui kesän 2016 sadejakson aikana, kun kasvi oli taivasalla.


Sama lehti alapuolelta.



Pythium –suvun sienet

Siinä missä Alternariaa voi sanoa pelargoneilla suht harmittomaksi vaivaksi, ovat Pythiumit toista maata. Ne tunnetaan taimipoltteina, ja ne aiheuttavat menetyksiä niin nuorissa siementaimissa kuin vasta leikatuissa pistokkaissakin. Itiöitä on käytännössä kaikkialla, missä on multaa, joten torjunta on vaikeaa. Kylvösten ja pistokasalustojen puhtaus on hyvin tärkeää taimipoltteiden torjunnassa.

Pelargoniharrastaja kohtaa Pythiumin useimmiten mustuneissa pistokkaissa. Harmaahomeesta poiketen Pythium mustuttaa pistokkaan hiilenmustaksi, ja mustuminen etenee hitaasti mutta varmasti vartta pitkin ylös.

Taimipolte saattaa iskeä myös varttuneeseen kasviin. Ensimmäisenä oireena kasvin juuristo tummuu, ja lehdet punertuvat tai kellastuvat ja lopulta tippuvat. Kasvi ei välttämättä kuole tartuntaan, mutta se jää kituliaaksi sillä juuristo on vaurioitunut eikä enää toimi kunnolla. Jos sieni pääsee varren solukkoon, ei isokaan kasvi enää selviä tartunnasta, vaan tyvi mustuu ja kasvi alkaa hiljalleen kuolla pois.

Verticillium, lakasteet

Jos taimipoltteet ovat pahoja niin lakasteet ovat piru itse. Ne ovat myös maalevintäisiä. Sieni alkaa nousta kasvissa johtojänteitä pitkin, ja samalla lehdet kellastuvat ja tippuvat. Päällepäin lakastetta on vaikea erottaa muiden sienien tartunnoista (Pythium, Fusarium), mutta eron näkee varren halkaisemalla. Lakasteen saastuttaman kasvit johtojänteet ovat ruskettuneet ja limaiset.

Lakasteet ovat kasville kuolemaksi, eikä kasvilla ole niiden kanssa toivoa. Mikäli latvat ovat kunnossa, voi lajikkeen koettaa pelastaa leikkaamalla latvan terveestä osasta vartta ja koettamalla juurruttaa sen uudelleen. Onneksi lakasteet ovat kuitenkin harvinaisempia kuin taimipoltteet -itsellänikään ei ole kuvaa tällaisesta joten joudutte Googlettamaan hakusanoilla "Verticillium wilt" mikäli mielitte nähdä pahiksen töissään.