Siirry pääsisältöön

Pelargonitaivas

Hae tästä blogista

Leila ja Toivi

lokakuuta 30, 2016

Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset

Vanha kotimainen pelargoni Kymenlaaksosta. Kukkii suurin oranssinpunaisin kukin. Rotevakasvuinen.

Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset

Kommentit

Lähetä kommentti

Etusivulle

Suositut tekstit

Pelargonin leikkaaminen

Pelargonit saattavat kasvaa hyvinkin suuriksi, jos saavat siihen mahdollisuuden. Leikkaaminen on eräs tapa säädellä kasvin kokoa ja samalla myös sen muotoa. Moni pelargoneille sydämensä menettänyt haluaa nimenomaan säilyttää niiden luonnollisen kasvutavan ja jättää varret lyhentämättä, joku toinen taas trimmailee kasvejaan alituiseen -äärimmäisenä esimerkkinä englantilaiset näyttelykasvattajat, joiden kasvit ovat joko säännöllisiä puolipalloja tai symmetrisiä viuhkoja. Itse pidän täyteläisistä kasveista; kokoakin saa olla eikä muodon tarvtse olla prikulleen symmetrinen, mutta paljaita varsia en halua pöydilläni liiemmälti nähdä. Luonnollisuus olisi toki ylevä ihanne, mutta se menetettiin jo ajat sitten -silloin kun ensimmäiset lajikkeet jalostettiin. Tämä keinuhevosella ratsastava pelargoni on iältään n. kymmenvuotias. Ihanan muhku, eikö? Kääpiöpelargonit ovat luonnostaan kompakteja, mutta jotkut lajikkeet kasvattavat kyllä varttakin, mikäli niitä ei leikata. Useim...

Pistokaslisäys

Pistokaslisäys on ainoa varma tapa saada emokasvin kaltaisia jälkeläisiä ja siten myös säilyttää lisättävän kasvin lajike. Pelargonit ovat varsin helppoja pistokaslisättäviä -eikä se ainakaan ole hidastanut niiden voittokulkua talosta taloon jo ajat sitten. Pelargonipistokkaat matkustavat kirjeissä ja mitä erilaisimmissa nyssäköissä uusiin koteihinsa, ja jaksavat silti juurtua mukisematta. Sanotaan, ettei kasvista saa kiittää ja että varastettu pistokas juurtuu parhaiten. Itse en ole kokeillut varastamista ja useimmiten se kiitoskin lipsahtaa ihan vahingossa, ja silti vain pieni osa on jättänyt juurtumatta. Pistokkaat kannattaa leikata kasvussa olevasta, vahvasta emokasvista, jolloin ne juurtuvat parhaiten ja jaksavat myös lähteä kasvuun reippaasti. Kukkimaton kasvi tai edes kukkimaton oksa on paras, sillä kukinta hidastaa juurtumista. Pistokas leikataan irti terävällä veitsellä, ei saksilla (eikä ainakaan tylsillä saksilla!), sillä sakset murskaavat varren solukkoa jolloin mädänty...

Pelargonien talvetus

Tässä vaiheessa vuotta lienee paikallaan käsitellä pelargonien talvisäilytystä eli talvetusta (tuttujen kesken talviteloitusta). Tämä ikuisuusaihe herättää jatkuvasti kysymyksiä, todennäköisesti sen vuoksi, ettei siihen koskaan voi ruudun takaa antaa yhtä ainoaa pätevää vastausta. Kyse on oloihimme soveltumattoman kasvin elossapitämisestä huonojen olosuhteiden yli, valiten huonoista vaihtoehdoista se vähiten huono. Säikäyttikö? Ei kannata pelästyä, ei se mitään erityistaitoja kumminkaan vaadi. Ja jos jonkun kasvin kohdalla talvetus todella muuttuu talviteloitukseksi, niin kannattaa pitää mielessä motto: "jokainen kuollut taimi on vain hyvä syy hankkia viisi uutta tilalle". Pelargonit eivät (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta) vaivu luonnostaan talvilepoon, vaan ne kasvavat vallitsevien tekijöiden rajoissa ympäri vuoden. Näitä talvetuksessa oleellisia tekijöitä ovat lämpötila, valo ja vesi. Valoa ei Suomen olosuhteissa voine liikaa tarjota, mutta sen vähyys aiheuttaa kasve...

Sisällön tarjoaa Blogger

(c) Tiina Niittynen