Pistokaslisäys

Pistokaslisäys on ainoa varma tapa saada emokasvin kaltaisia jälkeläisiä ja siten myös säilyttää lisättävän kasvin lajike. Pelargonit ovat varsin helppoja pistokaslisättäviä -eikä se ainakaan ole hidastanut niiden voittokulkua talosta taloon jo ajat sitten. Pelargonipistokkaat matkustavat kirjeissä ja mitä erilaisimmissa nyssäköissä uusiin koteihinsa, ja jaksavat silti juurtua mukisematta. Sanotaan, ettei kasvista saa kiittää ja että varastettu pistokas juurtuu parhaiten. Itse en ole kokeillut varastamista ja useimmiten se kiitoskin lipsahtaa ihan vahingossa, ja silti vain pieni osa on jättänyt juurtumatta.

Pistokkaat kannattaa leikata kasvussa olevasta, vahvasta emokasvista, jolloin ne juurtuvat parhaiten ja jaksavat myös lähteä kasvuun reippaasti. Kukkimaton kasvi tai edes kukkimaton oksa on paras, sillä kukinta hidastaa juurtumista. Pistokas leikataan irti terävällä veitsellä, ei saksilla (eikä ainakaan tylsillä saksilla!), sillä sakset murskaavat varren solukkoa jolloin mädäntyminen alkaa heti multaan pistämisen jälkeen.

Pistokas leikataan heti varren nivelen alapuolelta, sillä juuret kasvavat nivelestä (tappi kannattaa poistaa emokasvista). Sopiva pituus on n. 10cm, riippuen lajikkeesta. Niveliä pistokkaassa olisi kuitenkin hyvä olla ainakin kolme (yksi mullan alle, yksi pinnalle ja yksi pinnan yläpuolelle), joten oikein rotevakasvuisen lajikkeen pistokas saattaa olla pidempikin. Vastaavasti miniatyyreillä emokasvikin voi olla vain sen 10 cm korkea, joten pistokas on huomattavasti lyhyempi. Miniatyyreillä pistokkaaseen jää käytännössä aina enemmän kuin kolme niveltä, sillä nivelvälit ovat niin lyhyet ettei kolmen nivelen pistokasta pystyisi kunnolla käsittelemään. Pistokas voi olla joko latva- tai varsipistokas.

Leikattu pistokas
Leikkaamisen jälkeen pistokkaasta poistetaan lehtihankojen korvakkeet (mullan alle ei tarvita mitään ylimääräistä mädäntymisen lähtökohdaksi) ja lehtiä alimmasta alkaen. 2-3 ylintä lehteä jätetään. Suurista lehdistä kannattaa leikata osa pois, jotta haihduttavaa pintaa olisi vähemmän eikä pistokas kuivuisi. Kirjavalehtisillä lajikkeilla kannattaa leikata pois suuret valkoiset alueet ja poistaa kokonaan valkoiset lehdet. Mikäli pistokkaassa on nuppuja, ne poistetaan. Kannattaa tarkistaa kasvupiste, ja poistaa siellä mahdollisesti piileskelevä nupun alku varovasti (kasvupiste ei saa vaurioitua).

Edellisen kuvan pistokas käsiteltynä.

Suuria lehtiä kannattaa leikata pienemmiksi.

Juurrutusalustan tulisi olla mahdollisimman vähäravinteista ja läpäisevää. Kylvömulta, taimimulta tai edulliset puutarhamullat kevennettynä hiekalla tai vaikkapa vermikuliitilla ovat sopivia. Itse suosin vermikuliittia ja puutarhamultaa, sillä vermikuliitti pidättää kosteutta ja auttaa pitämään juurtumisalustan kosteuden tasaisempana. Pistokkaalle tehdään multaan reikä (ei siis survota pistokasta raa´alla voimalla multaan), jonne se asetetaan. Multa tiivistetään kevyesti painamalla pistokkaan ympärille. Sitten laitetaan pistokkaalle nimilappu (ihan oikeasti, niitä EI muista jälkeenpäin!) ja kastellaan se aluslautasen kautta. Etenkin ensimmäinen kastelu saa olla reilu -multa saa imeä vettä pintaansa saakka. Kastelu kannattaa aina tehdä aluslautasen kautta, sillä juuretkin kasvavat alaspäin. Multa pidetään tasaisen kosteana siihen saakka kunnes juurtuminen on kunnollista (jos tarkistat tilanteen kippaamalla paakun ylösalaisin, varo sen rikkoontumista ettei käynnissä oleva juurtuminen suotta häiriinny).

Pistokkaat juurtuvat parhaiten +20 asteessa, ja alalämpö edistää myös juurtumista. Kotioloissa voi olla hankala järjestää alalämpöjä, joten mikä tahansa valoisa ja suunnilleen huoneenlämpöinen paikka käy. Suoraa auringonvaloa pistokkaat eivät kuitenkaan kestä. Monet muut kasvilajit tarvitsevat muovihupun tai jonkunlaisen kuvun suojakseen juurtumisvaiheessa, mutta pelargoni ei sellaista kestä. Pistokkaita ei myöskään sumutella, vaan mullan tasainen kosteus riittää.

Valmiita pistokkaita juurtumassa.

Pelargonipistokkaat voi juurruttaa myös vesilasissa. Tällöin pistokas valmistellaan samoin kuin multaan pistettäessä, mutta lehtiä voi jättää jonkun verran enemmän. Vesipistokas istutetaan multaan kun juuret ovat muutaman sentin pituiset (riippuen jälleen lajikkeen koosta) ja viimeistään silloin kun pistokas on alkanut kasvaa.

Pistokkaan varovainen lannoitus aloitetaan siinä vaiheessa, kun juuria näkyy paakun reunoilla ja kun pistokas on alkanut kasvaa. Vastaavasti pienessä potissa olevan pistokkaan voi tässä vaiheessa istuttaa suurempaan ruukkuun.


Miniatyyripelargonin pistokkaat eivät yllä siihen yleisesti suositeltuun kymmeneen senttiin...


Kommentit

  1. Tuossa aiemmin mainitsit Matin päivän olevan perinteinen pelargonien leikkauspäivä. Ainakin tänä vuonna se sattuu kuukalenterin mukaan kohdalleen: Kuukalenterin mukaan helmikuun 20. päivästä maaliskuun neljänteen on suotuisaa aikaa kukkien mullan vaihdolle, pistokkaiden otolle ja juurtuneiden istutukselle.
    Seurailen toista vuotta kuukalenterin neuvoja - vielä en pysty sanomaan ovatko kasvattelujeni tulokset sen parempia kuin aiemmin :)

    Näin varhaiskeväällä (keskitalvella?) saa kyllä olla varovainen, ettei innostu hoitamaan talvetettavia kasveja liikaa. Liika leikkely, kastelu, lannoitus ja lämpö saattavat koitua tähän saakka elossa pysyneiden kohtaloksi. Pitäisi vielä malttaa mielensä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuun vaiheesta ja pistokaslisäyksestä olen kuullut kahta versiota -toinen on tuo kasvava kuu, jolloin tehdään kukkien hoitotoimet, ja toinen on alakuu, jolloin pistokkaat kuulemma juurtuvat nopeammin (juurethan kasvavat alaspäin). Minä olen seurannut kuukalenteria muutaman vuoden, ja tullut siihen tulokseen että teen hommat silloin kun ehdin. Arkielämä on monasti niin hektistä että se oikea kuun aika menee äkkiä ohi ja sitten ollaankin jo pahasti myöhässä aikataulusta ;)

      Talveahan tässä tosiaan eletään, toivottavasti nämä postaukseni eivät luo turhia paineita kiirehtiä kevään aloituksen kanssa. Tein ne kuitenkin tarkoituksella ajoissa kun oli sopivasti vapaa viikko koulusta :)

      Poista
  2. Kiitos selkeästä ohjeesta. Sormet jo syyhyää pistokkaiden ottoon, mutta yritän vielä vähän aikaa sinnitellä ja odottaa... Matin päivään asti en aio odottaa, en jaksa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Malttamattomuus on aika yleinen vaiva näissä piireissä ;)

      Taisin muuten unohtaa ohjeesta maininnan, että työvälineet ja ruukut on hyvä puhdistaa perusteellisesti. Täytynee lisätä se tuonne kunhan ehdin pöytäkoneelle.

      Poista
  3. Tuo oli ihan uusi tieto, että suurimpia lehtiä kannattaa pienentää.

    Tuo saksivirhe tuli tehtyä viime syksynä. No virheistä oppii. Pitää hommata kunnon terävä veitsi tai käydä keittiön laatikossa. Sieltä varmaan löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, liian suuri haihduttava pinta vain edesauttaa pistokkaan nuutumista. Samoin ne suuret valkoiset osat lehdissä ovat aika turhia, koska ne eivät yhteytä mutta kuluttavat kuitenkin energiaa ja vettä.

      Voin tunnustaa, että itsekin otan joskus terävillä saksilla ohkaisempia latvoja. Oleellistahan siinä on kuitenkin se, ettei pistokas saisi murskaantua. Terävä veitsi on paras.

      Poista
  4. Aaa, nyt selvisi sekin miksi viime vuonna saamani pistokasaarre kuoli. Minähän yli-innokas tietysti tuuppasin sille pohjattoman pullon ansariksi jotta sillä varmasti olisi ihanteelliset olot. Niinpä niin...

    VastaaPoista
  5. Hei ! Kolmas kerta toden sanoo , toivottavasti ja kommenttini nyt ilmestyy näkyviin Hienoja ohjeita olet kirjoitellut. Uutta tietoa on mukana, vaikka jo vuosia olen näitä pelargoneja hoidellut. Tänä talvena olen monia menettänyt . Osa on ollut viileässä ja osa huoneenlämmössä lisävalon alla Molemmissa ryhmissä on osasta varret alkaneet mustua ja kasvi nuutua. Edelleenkään en ymmärrä miksi vierekkäin olevista kasveista toinen kuolee ja toinen voi hyvin. Kiitos Tiinalle ja jatkoja odotellen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä että sait kommentin julki :) Näiden kanssa tuntuu olevan koko ajan jotain pientä klikkiä, ja niistä minä olen kyllä ihan ulalla.

      Kiva jos tämmöisen keltanokan tuotoksista on iloa konkareillekin :) Tämä taitaa kuitenkin olla vähän sellainen harrastus, että uutta opittavaa löytyy aina. Minusta tuntuu että mitä enemmän näitä opiskelen, sitä vähemmän huomaan tietäväni :)

      Joskus kyllä tuntuu että nuo kuolemat ovat ihan käsittämättömiä. Minullakin kuoli pari kasvia, jotka olivat hyväkuntoisia kun toin ne talvetukseen. Suurin osa loppukesän juuristovaurioisista kuitenkin selvisi, vaikka olivat syksyllä heikkoja.

      Poista
  6. Tänä talvena kuoli monta pelargoniaa, mutta mahtuuhan uusia taas sitten enemmän. Minulle ei ole kellaria vaan joudun talvettamaan kerrostalon huoneissa.Tuoksupielikki on tällä hetkellä isoin ja varmis kasvateista...
    eevasolna@gmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisätiloissa talvetus onkin haasteellista, mutta menetyksistä kannattaakin nähdä juuri tuo paras puoli eli se, että voi hyvällä syyllä hankkia jotakin uutta :)

      Poista
  7. Loistavat ohjeet, varmasti koko suomenkielisen internetin parhaimmat. Ja blogi on todella hyvä, pelargonien kuvia katsellessa tekisi mieli kerätä itsellekin yhtä hieno kokoelma. Mahtavaa työtä ja upeita kukkia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mieltä lämmittää moiset ylisanat :) Mahdollisimman kattava suomenkielinen paketti on kyllä alusta saakka ollut tähtäimessäkin, ihan sillä taka-ajatuksella että mahdollisimman moni rohkenisi kokeilla erilaisia pelargoneja ja innostuisi näistä ihanista kasveista.

      Poista
  8. Tuossa puhuttiin Matin päivästä. Mutta mulla yksi ihanuus alkoi lerputtaa lehteä toisensa perään, eikä mitään ötökkää tain black leg iä näy. Arvelen sen olevan liian hämärässä liian paljon. Nyt otin joulukuussa (!) pistokkaan siitä kissanhiekkaan ja kasvivalon alle. Toivon parasta. On ainakin kahdessa paikassa talvettumassa, jos toinen edes säilyisi.
    Oletko koskaan onnistuneesti ottanut pistokkaita näin vuodenvaihteesa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä ottanut ja saanut onnistumaan pistokkaita kaikkina vuodenaikoina, mutta olen aina pitänyt niillä lisävaloa pimeänä vuodenaikana. Lisäksi tähän aikaan vuodesta onnistuminen on järjestään huonompaa -voisin arvioida että kevään/kesän pistokkaista epäonnistuu ehkä yksi kymmenestä mutta syksyn/talven pistokkaista kuolee puolet.

      Emokasvien lehtien lerputtamisen syy voi olla myös liika märkyys, liika kuivuus tai vaikka vain veto. Toki lehtien lerpattamisen takana voi olla jokin tautikin, sen vuoksi kannattaa noudattaa hyvää hygieniaa ko. kasvin ja sen pistokkaan kanssa ja välttää kontaktia muihin kasveihin. Todennäköisin syy kuitenkin löytynee noista ulkoisista tekijöistä.

      Poista
  9. Kiitos vastauksesta. Pistokas voi nyt kissanhiekassa hyvin, lisävalon alla. Näin se kokemus karttuu:)

    VastaaPoista
  10. Mitenkähän näitä oppeja pitäisi soveltaa täällä "ikuisen kevään" Kanarian saarilla? Minimilämpö talvella parvekkeella on 15 asteen kieppeillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pistitpä pahan. Siellä eivät pelargonit taida juuri taukoa pitää vaan ovat kasvussa koko ajan? Eiköhän niistä silloin voi ottaa pistokkaita ihan koska vain. Toki jos on oikein kuumat kelit, voivat pistokkaat nuutua helpommin. Tämä siis vain arvelua kun en sikäläisiä olosuhteita tunne.

      Poista
  11. Kiitos ohjeistasi. Aion kokeilla tänä kesänä josko saisin edes kesän ajan pidettyä hengissä "pelakuut" ja myös tuota pistokkaan kasvatusta. Vaikuttaa helpommalta kuin luultavasti onkaan, saas nähdä, kuinka käy. kiitos.
    Nimimerkillä huono puutarhuri

    VastaaPoista
  12. No niin, täältähän se vesilasi-juurrutuskin löytyi, kyselin toisella sivullasi siitä. Hyvä, että edelleen pelargonioita voi juurruttaa pistokkaasta ihan vain vedessä :)

    VastaaPoista
  13. Mitenkäs onnistuu åistokkaan juurruttaminen vesilasissa vielä kesäkuun alussa? Talviteloilta ottamani ruotsin plargoniat lähti niin laiskasti matkaan, joten typistin veitsellä niitä ja laitoin vesilasiin, onko juurtumisen mahdollisuutta tähän aikaan?

    VastaaPoista
  14. Kiitos hyödyllisestä tiedosta pelargonioiden istutuksen takia.
    Itse pidän syksystä kevääseen pelargoniat ihan normaalisti ikkunalla kuten muutkin huonekasvit. Sitten helmi-maaliskuussa leikkaan pistokkaat ja istutan suoraan multaan.
    -Anne

    VastaaPoista

Lähetä kommentti