Pistokaslisäys

Pistokaslisäys on ainoa varma tapa saada emokasvin kaltaisia jälkeläisiä ja siten myös säilyttää lisättävän kasvin lajike. Pelargonit ovat varsin helppoja pistokaslisättäviä -eikä se ainakaan ole hidastanut niiden voittokulkua talosta taloon jo ajat sitten. Pelargonipistokkaat matkustavat kirjeissä ja mitä erilaisimmissa nyssäköissä uusiin koteihinsa, ja jaksavat silti juurtua mukisematta. Sanotaan, ettei kasvista saa kiittää ja että varastettu pistokas juurtuu parhaiten. Itse en ole kokeillut varastamista ja useimmiten se kiitoskin lipsahtaa ihan vahingossa, ja silti vain pieni osa on jättänyt juurtumatta.

Pistokkaat kannattaa leikata kasvussa olevasta, vahvasta emokasvista, jolloin ne juurtuvat parhaiten ja jaksavat myös lähteä kasvuun reippaasti. Kukkimaton kasvi tai edes kukkimaton oksa on paras, sillä kukinta hidastaa juurtumista. Pistokas leikataan irti terävällä veitsellä, ei saksilla (eikä ainakaan tylsillä saksilla!), sillä sakset murskaavat varren solukkoa jolloin mädäntyminen alkaa heti multaan pistämisen jälkeen.

Pistokas leikataan heti varren nivelen alapuolelta, sillä juuret kasvavat nivelestä (tappi kannattaa poistaa emokasvista). Sopiva pituus on n. 10cm, riippuen lajikkeesta. Niveliä pistokkaassa olisi kuitenkin hyvä olla ainakin kolme (yksi mullan alle, yksi pinnalle ja yksi pinnan yläpuolelle), joten oikein rotevakasvuisen lajikkeen pistokas saattaa olla pidempikin. Vastaavasti miniatyyreillä emokasvikin voi olla vain sen 10 cm korkea, joten pistokas on huomattavasti lyhyempi. Miniatyyreillä pistokkaaseen jää käytännössä aina enemmän kuin kolme niveltä, sillä nivelvälit ovat niin lyhyet ettei kolmen nivelen pistokasta pystyisi kunnolla käsittelemään. Pistokas voi olla joko latva- tai varsipistokas.

Leikattu pistokas

Leikkaamisen jälkeen pistokkaasta poistetaan lehtihankojen korvakkeet (mullan alle ei tarvita mitään ylimääräistä mädäntymisen lähtökohdaksi) ja lehtiä alimmasta alkaen. 2-3 ylintä lehteä jätetään. Suurista lehdistä kannattaa leikata osa pois, jotta haihduttavaa pintaa olisi vähemmän eikä pistokas kuivuisi. Kirjavalehtisillä lajikkeilla kannattaa leikata pois suuret valkoiset alueet ja poistaa kokonaan valkoiset lehdet. Mikäli pistokkaassa on nuppuja, ne poistetaan. Kannattaa tarkistaa kasvupiste, ja poistaa siellä mahdollisesti piileskelevä nupun alku varovasti (kasvupiste ei saa vaurioitua).

Edellisen kuvan pistokas käsiteltynä.

Suuria lehtiä kannattaa leikata pienemmiksi.

Juurrutusalustan tulisi olla mahdollisimman vähäravinteista ja läpäisevää. Kylvömulta, taimimulta tai edulliset puutarhamullat kevennettynä hiekalla tai vaikkapa vermikuliitilla ovat sopivia. Itse suosin vermikuliittia ja puutarhamultaa, sillä vermikuliitti pidättää kosteutta ja auttaa pitämään juurtumisalustan kosteuden tasaisempana. Pistokkaalle tehdään multaan reikä (ei siis survota pistokasta raa´alla voimalla multaan), jonne se asetetaan. Multa tiivistetään kevyesti painamalla pistokkaan ympärille. Sitten laitetaan pistokkaalle nimilappu (ihan oikeasti, niitä EI muista jälkeenpäin!) ja kastellaan se aluslautasen kautta. Etenkin ensimmäinen kastelu saa olla reilu -multa saa imeä vettä pintaansa saakka. Kastelu kannattaa aina tehdä aluslautasen kautta, sillä juuretkin kasvavat alaspäin. Multa pidetään tasaisen kosteana siihen saakka kunnes juurtuminen on kunnollista (jos tarkistat tilanteen kippaamalla paakun ylösalaisin, varo sen rikkoontumista ettei käynnissä oleva juurtuminen suotta häiriinny).

Pistokkaat juurtuvat parhaiten +20 asteessa, ja alalämpö edistää myös juurtumista. Kotioloissa voi olla hankala järjestää alalämpöjä, joten mikä tahansa valoisa ja suunnilleen huoneenlämpöinen paikka käy. Suoraa auringonvaloa pistokkaat eivät kuitenkaan kestä. Monet muut kasvilajit tarvitsevat muovihupun tai jonkunlaisen kuvun suojakseen juurtumisvaiheessa, mutta pelargoni ei sellaista kestä. Pistokkaita ei myöskään sumutella, vaan mullan tasainen kosteus riittää.

Valmiita pistokkaita juurtumassa.

Pelargonipistokkaat voi juurruttaa myös vesilasissa. Tällöin pistokas valmistellaan samoin kuin multaan pistettäessä, mutta lehtiä voi jättää jonkun verran enemmän. Vesipistokas istutetaan multaan kun juuret ovat muutaman sentin pituiset (riippuen jälleen lajikkeen koosta) ja viimeistään silloin kun pistokas on alkanut kasvaa.

Pistokkaan varovainen lannoitus aloitetaan siinä vaiheessa, kun juuria näkyy paakun reunoilla ja kun pistokas on alkanut kasvaa. Vastaavasti pienessä potissa olevan pistokkaan voi tässä vaiheessa istuttaa suurempaan ruukkuun.

Miniatyyripelargonin pistokkaat eivät yllä siihen yleisesti suositeltuun kymmeneen senttiin...