sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Vanhoja aarteita

Viime viikko kului pelargonirintamalla sekä huonojen että hyvien tapahtumien parissa. Rakas aarteeni, Säkkijärveläinen eli tuttujen kesken Säkkis, antoi vihdoin periksi ja luovutti taistelunsa. Sen kohtaloksi koitui elokuun alussa tapahtunut liika kastuminen taivasalla, jonka seurauksena juuret ja lopulta varsi mätänivät. Ensimmäinen kosteusvaurio siihen tuli jo heinäkuussa, kun se joutui likoamaan vedessä muutaman hetken liikaa rankkasateen jälkeen. Kyllähän minä sen tiedän ja tiesin, etteivät pelargonit kestä liikaa märkyyttä, joten erityisesti sen vuoksi tällaiset menetykset kirpaisevat. Ja vielä Säkkis! Miksi juuri Säkkis? Kaikista pelargoneistani juuri se! No, nyt minulla on keittiön pöydällä, lämpimässä ja valon alla juurtumassa useampi latva tuota ihanaa vanhaa pelargonia. Ja vaikka en harrasta varakappaleita, olin jostain kohtalon oikusta jättänyt hukkaamatta juurtuneen Säkkis-pistokkaan, joten ei tässä nyt sentään ihan pulassa olla vaikka köpelösti kävikin.

Tästä(kin) tragediasta on taas otettava opiksi, ja ehkäpä te lukijatkin otatte opiksenne ja pystytte välttymään turhilta menetyksiltä kun nyt oikein painokkaasti sen vielä sanon: välttäkää liikaa vettä. Välttäkää seisovaa vettä, välttäkää jatkuvaa kosteutta. Antakaa kuivahtaa välillä, ihan kunnolla. Ja sen jälkeen vettä vain pieni liru kun näinkin syksyssä jo mennään. Etenkin nyt ovat taivasalla asustavat pelargonit alttiina liialle märkyydelle -ei tarvita kuin yksi reipas sadekuuro ja multa on litimärkää. Nyt on ilmankosteuskin jo aika mittavaa, ja yöt viileät, joten liikaa kastuneet kasvit eivät kovin helposti edes kuivu. Ja kun kohta on talviteloille vieminen väistämättä edessä, on litimärällä kasvilla aika heikko ennuste -etenkin jos sen tulisi talvehtia viileässä ja pimeässä. Tästäkin minulla on omakohtaista kokemusta, viime vuonna näihin aikoihin muuttivat kasvini talvetustilaan mullat märkinä, ja ennen joulua oli useampi jo lopullisesti mätä.

Jos jotain ikävää niin tapahtuipa viime viikolla jotain ihanaakin. Oikeastaan sanoinkuvaamattoman ihanaa ja vieläpä kahdesti! Alkuviikosta posti toi nuoren tomeran taimen pelargonia, joka on Etelä-Pohjanmaalla ollut saman perheen hoivissa jo kolmen sukupolven ajan eli ainakin sata vuotta! Tämä ihana perintökasvi saa nyt ainakin toistaiseksi kulkea nimellä "Susanna", alkuperäisen omistajansa ja antajan isoäidin mukaan. Loppuviikon taas kruunasi se, kun luokkatoverini toi minulle ison, upean yksilön vanhaa pelargonia Kiikasta. Tämä kasvi on asustellut kiikkalaisten ikkunoilla myös sen satakunta vuotta, ellei ylikin. Kerron varmasti myöhemmin näiden tarinaa enemmän, kunhan nyt ensin itse tulen tutuksi niiden kanssa. Voi pelargonitaivas tosiaan, millaisia aarteita mulla nyt onkaan!

Tällaiset vanhat pelargonithan eivät ole eikä niistä tule rekisteröityjä lajikkeita, koska niiden alkuperä on hämärän peitossa. Silti ne ovat mielestäni moninverroin arvokkaampia kuin uudemmat jalosteet. Ovathan ne selvinneet vaikka minkälaisista oloista historiansa aikana. Ne ovat osa kulttuurihistoriaa, ja ne ovat kiehtovia paitsi tarinoidensa takia, myös siksi, että jokin ominaisuus niissä on saanut aikaan sen että ne ovat säilyneet läpi vuosikymmenten. Kestäviä ne ovat varmasti, oletettavasti helppoja kasvattaa, ja todennäköisesti sen verran kauniita että ne on nähty vaalimisen arvoisiksi jo ajat sitten. Minä rakastan näitä uudempiakin jalosteita, mutta jotenkin tuntuu että vanhuksilla on jo oma persoonansa ja sielunsa.

Tänään järjestelin lisää tilaa pelargoneille kasvihuoneeseen, ja huomasin että siellähän olisi vielä jokunen juurtunut pistokas vailla omaa kotia. Ja koska ensi viikkokin on minulla kouluviikko ja vuorokauden tunnit ovat taas kortilla, ajattelin että mahtaisiko tähän blogiin tulla luettavaa jos haastan teidät kertomaan omista aarteistanne -vanhoista taikka uusista, mutta tarinan kera mikäli tarina löytyy. Kommentoineiden kesken arvon pienen pistokaspaketin viikon päästä eli sunnuntaina 21.9.

Aurinkoisia syyskuun päiviä kaikille!

- Tiina

3 kommenttia:

  1. Vähän on piilossa tuo arvonta ;) T. Miia

    VastaaPoista
  2. Mistäs näitä miniatyyripelargonioita voi ostaa, postimyynnistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Miniatyyrejä on Suomessa hieman hankalasti saatavilla. Pukin Puutarhalla taitaa olla jotain lajikkeita, huuto.netissä on silloin tällöin harrastajien pistokkaita myynnissä (talvea kohden sekin taitaa hiljentyä). Hyvällä tuurilla joitain lajikkeita voi löytää esimerkiksi puutarhamessuilta. Omani olen tilannut ulkomailta tai saanut vaihtamalla muiden harrastajien kanssa.

      Ja Miialle onnittelut pistokaspaketista! Oli helppo arvonta vaikka annoin lisäaikaakin ;) Tarkoituksella oli arvonta hieman piilossa viimeisessä kappaleessa :)

      Poista