keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Virukset

Erikoispelargonien kanssa puuhatessa on mahdotonta olla törmäämättä viruksiin. Virusten kirjo on hyvin moninainen, eikä niitä kaikkia edes tunneta tarkasti. Oman mausteensa soppaan tuo se, että eri lajikkeilla virukset saattavat oireilla eri tavoin tai pysyä jopa oireettomina, lisäksi kasvi saattaa sietää yhden virustyypin ilman oireita, kunnes saa tartunnan seuraavasta, ja yhteisvaikutus laukaisee oireilun.

Kaupalliset massatuotannon pelargonilajikkeet ovat käytännössä virusvapaita, sillä ne lisätään tarkoin varjelluista emoista, suojatuissa olosuhteissa. Harrastajien rimpsut ja hempukat sen sijaan altistuvat kaikelle mahdolliselle. Etenkin keräiljöiden lajikkeet ovat monesti vanhoja, ja kulkeneet talosta toiseen ja harrastajalta toiselle, keräten mukaansa kaikki matkan varrella esiintyneet virusvariaatiot. Meille pienille erikoislajikkeiden viljelijöille tämä aiheuttaa harmaita hiuksia, sillä lisäysmateriaali on kerättävä maailmalta, yksi sieltä, toinen täältä. Takuupuhdasta lisäysmateriaalia meille ei siis ole olemassakaan. Käytännössä hankinnat tehdään siis meillekin yritys ja erehdys -periaatteella: noin viidennes uusista lajikkeista karsiutuu pois selvän viroottisuuden vuoksi.

Aina virus ei tarkoita samaa kuin huono homma tai edes tauti. Tiedämmehän esimerkiksi Yellow Net Vein -viruksen, joka aiheuttaa ainakin Bornholmin ja Wantirnan lehtiin kauniin verkkokuvioinnin. Viroottisuus on siis niiden lajikeominaisuus! Suomalaisia talvivalkosipulikantoja on joskus puhdistettu niiden lukemattomista viruksista. Puhdistuksen seurauksena kantojen satoisuus laski! On siis vaikea vetää rajaa hyvän, merkityksettömän ja haitallisen viroottisuuden välille. Emmehän voi tietää, millaisia olisivat jotkin todella vanhat lajikkeet täysin virusvapaina. Kävisikö niille "talvivalkosipulit" vai ei? Se on kuitenkin varmaa, että virukset kulkevat käsi kädessä aarteidemme kanssa.

Mitä viruksille voi sitten tehdä? Kotioloissa ei juuri mitään, paitsi ennaltaehkäistä uusia tartuntoja. Vaikka pelargonistin onkin hyväksyttävä se tosiasia, että viruksia on, kannattaa silmälle näkyvästi viroottisten kasvien poistamista vakavasti harkita. Virukset leviävät monien imevien hyönteisten, etenkin ripsiäisten ja jauhiaisten, avulla, joten tehokas tuholaistarkkailu ja nopea torjunta on avainsana virustilanteen hallitsemisessa. Virukset leviävät myös desinfioimattomien työvälineiden mukana, oikeastaan missä tahansa tilanteessa jossa kasvinesteet ovat kosketuksissa toisiinsa. Käsien pesu on siis myös virusten torjunnassa tärkeässä osassa. Liikaa ei kuitenkaan kannata hysterisoitua; esimerkiksi kuolleita lehtiä voi poistaa kasveista vallan hyvin pesemättä käsiä niiden väleissä. Kun kasvineste ei liiku, ei liiku viruskaan. Kohtalon ivaa taas lienee, ettei esim. Yellow Net Vein Virus tartu kasvista toiseen oikein millään -eikö olisi upeaa, jos joku oikein tummalehtinen lajike saisi vielä vaalean verkkokuvion lehtiinsä?

Virukset aiheuttavat pelargoneille monenlaisia oireita. Useimmiten oireilu ilmenee viileän kauden aikana ja pysyy piilossa kasvukaudella. Lehtiin saattaa ilmaantua vaaleita rengasmaisia laikkuja, kuppimaisuutta, ruttuisuutta, vekkejä, ginkgomaista muotoa tai terävähampaisia reunoja. Vyöhyke saattaa myös kadota. Joidenkin virusten oireilu näkyy vanhoissa lehdissä, joidenkin nuorissa. Jotkut virukset aiheuttavat epämääräistä muotoa ja rikkonaisuutta myös terälehtiin (Pelargonium Flower Break Virus, PFBV, väririkkovirus). Sellaisissa tapauksissa kasvin koristearvo on menetetty.

Viroottinen oireilu on hyvin helppo sekoittaa ravinnepuutoksiin ja jopa mekaanisiin vaurioihin, joten ensimmäisen oudon kirjavuuden havaitessaan ei kannata hätääntyä eikä varsinkaan heittää kasvia kompostiin. Kuten virukset, esiintyvät ravinnepuutoksetkin monesti eri asteisina ja jopa erilaisina eri lajikkeilla, joten yhtä ainoaa pätevää tunnistusohjetta on mahdotonta antaa. Myös puutosoireet saattavat iskeä joko vanhoihin tai vain nuoriin lehtiin, joten esiintymiskohtakaan ei anna vinkkiä. Ravinnepuutoksia esiintyy etenkin talvella (kuten virusoireita) kun kasveja ei lannoiteta, mutta ne saattavat olla näkyvissä myös kasvukauden aikana. Oireilun alkaessa kannattaakin siis tehdä huolellinen analyysi kokonaistilanteesta; mahtuuko oire ravinnepuutosten kuvauksiin, onko lannoitusta annettu? Ratkeaako tilanne esim. mullanvaihdolla? Onko oireisto ilmestynyt yhtäkkiä sekä vanhoihin että uusiin, edellisenä kasvukautena hankittuihin kasveihin (todennäköisemmin ravinnepuutos) vai onko se tietyssä, yksittäisessä kasvissa (todennäköisemmin virus)?

Ravinnepuutoksista ja muista fysikaalisista vioituksista teen myöhemmin oman postauksen. Virusoireilusta laittaisin mielelläni näkyville eksakteja kuvia, mutta minulla ei (onneksi) ole kuvia ihan kaikenlaisista virusoireista. Laitan kuitenkin sen mitä on, loppuja voitte googlata vaikka hakusanoilla "pelargonium viruses" tai "geranium viruses".

Harmaahomeen vioittama lehdenreuna, sekä harmaahomeen aiheuttamia haamupilkkuja. Kuitenkin lehden kokonaismuoto on selkeästi viruksen aiheuttama, ginkgomainen.

Pelargonium Flower Break Virus, PFBV, väririkkovirus

Pelargonium Flower Break Virus, PFBV, väririkkovirus

Pelargonium Flower Break Virus, PFBV, väririkkovirus

Viroottisen kasvin kukinto, todennäköisesti väririkkovirus

Pelargonium Flower Break Virus, PFBV, väririkkovirus kukinnossa

Kaksi väririkkoista kaveria matkalla kompostiin.


Tämä pikkuinen lehti on viruksen/virusten kirjoma ja ruttaama. Huomaa myös vyöhykkeen osittainen katoaminen.

Silläkin uhalla, että seuraavat kuvat alkavat vilkkua kohta kuvahaussa virusten kohdalla, laitan ne tähän verrokkiaineistoksi sekä kertomaan, ettei diagnoosin teko todellakaan ole aivan yksinkertaista, varsinkaan kuvista. Molemmissa kuvissa on nimittäin lehtiä kasvista, jota kirvat ovat vioittaneet. Kirvathan viihtyvät kasvupisteissä ja niiden tuntumassa, imemässä kasvinesteitä. Samalla ne vaurioittavat uutta vasta kehittyvää lehteä. Lehden kasvaessa vauriokohtakin kasvaa jopa koko lehden kattavaksi. Kuvien perusteella lehdet näyttävät viroottisilta, ja tähtipelargonin lehti näyttää siltä luonnossakin. Sitä ne eivät kuitenkaan ole.




Pitäessäni tautiluentoa vannotin kuulijoitani, että ÄLKÄÄ nyt menkö katsomaan pelargonejanne suurennuslasin kanssa. No, 90% meni kuitenkin... Silti sanon saman teille lukijoille; ÄLKÄÄ menkö nyt etsimällä etsimään viruksia. Ne löytyvät kyllä itsestäänkin jos ovat löytyäkseen. Huolellisuus on tietenkin hyve, mutta pelargoniharrastuksen ei ole tarkoitus olla ongelmien etsimistä vaan kasveista nauttimista. Virukset eivät leviä epidemiaksi ilman räjähtävää ripsiäis- tai jauhiaiskantaa, joten ei ole mitään syytä alkaa raakata hyvinvoivaa kasvikokoelmaa ja etsimällä etsiä ongelmia.



2 kommenttia:

  1. Kiitos tästä kattavasta tietopaketista!
    Tänne palaan ehdottomasti, jos pelakuissani näkyy jotain epäilyttävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tästä on hyötyä :) Itseäni ahdistaa olla ilonpilaaja ja tämänkin julkaisua veivasin hyvä tovin :D Tämä on kyllä hyvin, hyvin pintapuolinen raapaisu viruksista, mutta riittäköön nyt yhden pahaksen puutarhurin tuotokseksi. En kuitenkaan ole kasvitautien erikoisasiantuntija.

      Poista