keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Homeet ja sienitaudit

Sienitauteja ei aina ole helppo mieltää taudeiksi ollenkaan -vai tuleeko mieleen, että homehtunut kukinto olisikin tautinen? Ei, sehän on vain homehtunut. Monet sienet kuitenkin luetaan ihan oikeasti kasvintuhoojiin, eikä olenkaan syyttä, sillä ne saattavat aiheuttaa merkittävää vahinkoa ja ihan konkreettisia menetyksiä niin ammattiviljelmillä kuin harrastajienkin kokoelmissa. Toisaalta, sienet ovat hyvä esimerkki siitä, ettei kasviharrastajan aina kannata hätääntyä sanasta "tauti", sillä kasvitaudit ovat, ikävä kyllä, erottamaton osa kasvien kasvattamista. Kasvintuhoojina sienet ovat kaikkialla läsnä, muodossa tai toisessa, eikä niiltä voi välttyä. Paljon voi kuitenkin tehdä sen eteen, etteivät ne äidy riesaksi asti.

Ammattikäyttöön myydään jos jonkinlaista torjunta-ainetta sienitauteja vastaan, harrastajapuolella en muista sellaisia juurikaan nähneeni. Siitä ei kannata masentua, sillä sienten torjunnassa ennaltaehkäisyllä pääsee pitemmälle ja paremmin kuin tautiaineella torjumalla.

Isojen kasvien kanssa on oleellista pitää ilmankosteus kurissa, sillä sienet viihtyvät kosteassa ilmassa. Mikäli se ei ole mahdollista esimerkiksi kylmänkosteana syksynä, kannattaa kasvit sijoitella ilmavasti ja sen verran erilleen toisistaan, että ilma kiertää niiden välissä. Kastelun kanssa kannattaa olla tarkka etenkin loppukesällä ja syksyllä, ja tähdätä vesi suoraan multaan eikä ollenkaan lehdille, saati kukille. Kaikki kuolleet ja kuolevat kasvinosat on hyvä poistaa säännöllisesti, sillä ne tarjoavat homeille otollisen kasvualusta josta levittää itiöitään. Tiheässä kasvustossa, ilman ollessa kylmänkostea, kannattaa myös alalehtiä hiukan harventaa ilmankierron takaamiseksi. Kylvöalustojen ja pistokaspottien kanssa puhtaus on ehdottoman tärkeää (sillä torjutaan myös monen muun riesan leviäminen). Eli uudet tai tiskatut astiat aina pienille, ja uusi kasvualusta myös!

Esittelen seuraavaksi muutaman pelargoneja vaivaavan sienitaudin. Lista ei ole täydellinen, mutta kattaa yleisimmät murheenkryynit.

Harmaahome, Botrytis cinerea

Harmaahome on jokaiselle tuttu juttu, ainakin rehevästi rehottaessaan ja itiöpesäkkeitä muodostaessaan. Kuitenkaan aivan kaikki harmaahometartunnan oireet eivät ole yhtä selviä, sillä harmaahome voi jyllätä myös pelargonin solukossa ja aiheuttaa aivan eri tyyppisiä oireita kuin pelkän pehmeänukkaisen itiöpesäkkeen, jota homeeksi sanotaan.

Eräs harmaahomeen aiheuttama oire on kolmiomainen, kuollut alue lehdessä, reunasta alkaen:





Vähemmän tunnettu, helposti virustartuntaan sekoitettava oire on ghost spot, joka nyt suomennettakoon haamupilkuksi. Sen kuitenkin tunnistaa harmaahomeen eikä viruksen aiheuttamaksi siitä että keskellä laikkua näkyy pikkuruinen tumma piste. Ei aina paljaalla silmällä, mutta luupilla. Haamupilkut ovat myös täyteläisempiä laikkuja, kun taas virusten vioitukset useammin rinkuloita. Haamupilkkuja ei myöskään esiinny, elleivät olosuhteet ole hometartunnalle otolliset eli kosteat. Useimmiten kasvissa on näkyvissä myös muita harmaahomeen oireita, kuten ihan ronskisti homeisia lehtiä ja kukintoja.



Harmaahome voi aiheuttaa myös homepilkkuja kasvin varteen, tai suuria, ruskeita laikkuja lehteen. Laikun keskellä näkyy itiöpesäke.

Kurjimmillaan harmaahome on, kun se kasvin sisällä mellastaessaan mädättää koko varren. Harmaahomeesta johtuvan mätänemisen tunnistaa ruskeasta tai tummanruskeasta laikusta varressa tai siitä että kuoleva varsi muuttuu tummanruskeaksi. Se saattaa myös mustuttaa tai oikeamin tummanruskistaa juurtumassa olevat pistokkaat.

Homehtuva pelargoni


Pelargoninruoste, Puccinia pelargonii-zonalis

Kesällä 2016 esitelmöin Porin pelargonitapahumassa pelargonien taudeista. Tunnollisena ihmisenä olin sisällyttänyt pelargoninruosteen sienitautien listalle, sillä se mainitaan yleisesti kirjallisuudessa. Itse en ole siihen koskaan törmännyt, ja kävi ilmi ettei ole kukaan silloisista kuulijoistakaan. Minulla ei siis ole siitä kuvamateriaalia, joten joudun passittamaan teidät Googlen ääreen mikäli haluatte kuvia.

Pelargoninruosteen oireita ovat vaaleat laikut lehden yläpinnalla ja lehden alapuolelle kehittyvä ruskea, ympyränmuotoinen itiöpesäke. Kuten monet muutkin ruosteet, pelargoninruoste ei tartu muihin kasveihin eikä sitä vastaan ole torjunta-aineita.


Alternaria alternata 

kuuluu sarjaamme "Ai oliko tämä muka tauti?!". Useimmiten se vaivaa jalopelargoneja, joskus olen havainnut sitä myös tuoksuvissa. Kesällä 2016 se iski moneen ulkoilevaan tuoksupelargoniini kostean jakson aikana. Zonaleissa en ole sitä havainnut. Oireena ovat pienet, liki ympyränmuotoiset nekroottiset pilkut lehdissä. Pilkkujen ympärillä on usein keltainen rengas, ja edetessään tauti muuttaa isoja alueita lehdistä nekroottisiksi. En ole huomannut tartunnan räjähtävän käsiin edes otollisissa olosuhteissa, vaan se on pysynyt lähinnä vanhojen lehtien pilkuttumisena, jota ei tosiaan ehkä taudiksi edes osaa ajatella.


Alternarian pilkuttama tuoksupelargonin lehti

Pehmeän ja karvaisen lehden pinnalla on otolliset olosuhteet sienille, kun sää on sopiva. Tämä lehti vioittui kesän 2016 sadejakson aikana, kun kasvi oli taivasalla.


Sama lehti alapuolelta.



Pythium –suvun sienet

Siinä missä Alternariaa voi sanoa pelargoneilla suht harmittomaksi vaivaksi, ovat Pythiumit toista maata. Ne tunnetaan taimipoltteina, ja ne aiheuttavat menetyksiä niin nuorissa siementaimissa kuin vasta leikatuissa pistokkaissakin. Itiöitä on käytännössä kaikkialla, missä on multaa, joten torjunta on vaikeaa. Kylvösten ja pistokasalustojen puhtaus on hyvin tärkeää taimipoltteiden torjunnassa.

Pelargoniharrastaja kohtaa Pythiumin useimmiten mustuneissa pistokkaissa. Harmaahomeesta poiketen Pythium mustuttaa pistokkaan hiilenmustaksi, ja mustuminen etenee hitaasti mutta varmasti vartta pitkin ylös.

Taimipolte saattaa iskeä myös varttuneeseen kasviin. Ensimmäisenä oireena kasvin juuristo tummuu, ja lehdet punertuvat tai kellastuvat ja lopulta tippuvat. Kasvi ei välttämättä kuole tartuntaan, mutta se jää kituliaaksi sillä juuristo on vaurioitunut eikä enää toimi kunnolla. Jos sieni pääsee varren solukkoon, ei isokaan kasvi enää selviä tartunnasta, vaan tyvi mustuu ja kasvi alkaa hiljalleen kuolla pois.

Verticillium, lakasteet

Jos taimipoltteet ovat pahoja niin lakasteet ovat piru itse. Ne ovat myös maalevintäisiä. Sieni alkaa nousta kasvissa johtojänteitä pitkin, ja samalla lehdet kellastuvat ja tippuvat. Päällepäin lakastetta on vaikea erottaa muiden sienien tartunnoista (Pythium, Fusarium), mutta eron näkee varren halkaisemalla. Lakasteen saastuttaman kasvit johtojänteet ovat ruskettuneet ja limaiset.

Lakasteet ovat kasville kuolemaksi, eikä kasvilla ole niiden kanssa toivoa. Mikäli latvat ovat kunnossa, voi lajikkeen koettaa pelastaa leikkaamalla latvan terveestä osasta vartta ja koettamalla juurruttaa sen uudelleen. Onneksi lakasteet ovat kuitenkin harvinaisempia kuin taimipoltteet -itsellänikään ei ole kuvaa tällaisesta joten joudutte Googlettamaan hakusanoilla "Verticillium wilt" mikäli mielitte nähdä pahiksen töissään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti