Yleisön pyynnöstä laitan tänne materiaalin pelargonipäivässä pitämästäni tauti- ja hoitoluennosta. Kuvia ei valitettavasti tähän hätään nyt tule (palaan aiheeseen vielä myöhemmin laajemmassa mittakaavassa)
Pelargonipäivä
2.7.2016 Pori
Pelargonien taudit
Miksi juuri erikoispelargoneissa on tauteja?
-Ryhmäkasvituotannossa
lisäysmateriaali tuotetaan mikrolisäyksellä ja sen jälkeen eristetyissä olosuhteissa -> ei
tartuntalähteitä
-Erikoislajikkeet
kiertävät harrastajalta toiselle, ovat kulkeneet maailmalla jopa useamman sata vuotta eikä
varmennettua lisäysmateriaalia ole saatavilla -> keräilypelargonit ovat todellinen keräilyerä kaikista matkan
varrella kohdalle osuneista taudinaiheuttajista
-Osa
lajikkeista sietää mm. viruksia oireilematta, mutta saattaa silti tartuttaa
viereisen lajikkeen -> leviämistä on
vaikea ennakoida ja ehkäistä
Muutamia
yleisimpiä tauteja, jotka pelargoneja vaivaavat.
Tässä ei ole käsitelty
kaikkea mahdollista saati mahdotonta. Pelargoneilla tunnetaan n. 50 erilaista
tautia.
Sienitaudit
Sienten itiöitä on kaikkialla ympäristössä, on mahdotonta
välttyä niiltä.
-Harmaahome, Botrytis
cineraria. Jokainen on siihen törmännyt ja tulee törmäämään jatkossakin. Viihtyy
kosteassa ja on hyvin yleinen vaiva Suomen pitkissä, kosteissa nykysyksyissä.
-pilaa
kukat
-kolmiomainen
vioitus lehteen, alkaen reunasta
-ghost
spot, ohuita rengasmaisia kuvioita lehdessä
-suuria
ruskeita laikkuja lehdissä, laikuissa näkyy nukkaa eli homeen itiöpesäkkeitä
-sieni
voi kulkeutua kasvin solukoihin ja mädättää varren -> ruskea tai tummanruskea
laikku, yleinen pistokkaissa
-Harrastaja
voi torjua harmaahometta siivoamalla kuolleet kasvinosat pois, huolehtimalla että kasvusto on ilmava
eivätkä kasvit ole liian lähekkäin. Kastellessa kannattaa pyrkiä siihen, että vesi menee sinne
minne kuuluukin, eli ruukkuun eikä kukille ja lehdille. Käytetään puhtaita ruukkuja ja multaa.
-Pelargoninruoste, Puccinia
pelargonii-zonalis
-Vaaleat
laikut lehden yläpinnalla, alapuolelle kehittyy ruskea itiöpesäke
-Spesifinen
pelargoneille, ei torjunta-ainetta juuri tälle ruosteelle
-Torjuntana
vaurioituneiden lehtien poistaminen ja hävittäminen, sekä kasvuston pitäminen ilmavana.
-Alternaria alternata
useimmiten jalopelargoneilla
-Pythium –suvun
sienet
-hyvin
yleisiä maalevintäisiä sieniä, aiheuttavat taimipoltetta
-Mädättävät
pistokkaita, black leg –vioitus on hiilenmusta ja etenee vartta ylöspäin
-Juuristo
tummuu, lehdet punertuvat tai kellastuvat ja tippuvat
-Varttunut
kasvi saattaa elää tartunnan kanssa, mutta kasvu hidastuu koska juuristo on vaurioitunut.
Isokin kasvi voi saada tappavan tartunnan jos sieni pääsee leviämään varren solukkoon.
-Torjunnassa
tärkeää on käyttää puhdasta multaa ja puhdistettuja ruukkuja.
-Verticillium,
lakasteet
-Leviävät
maasta, nousevat johtojänteitä pitkin ylöspäin ->lehdet kellastuvat alhaalta
alkaen, saattavat
pudota
-oireisto
voi muistuttaa Pythium- tai Fusarium –tartuntaa, mutta lakasteen
tunnistaa kun halkaisee
varren ->johtojänteet ruskettuneet ja niiden välissä voi olla limaa
-tartunnan
saanutta kasvia ei voi pelastaa (nopealla reagoinnilla voi vielä kokeilla
latvan juurruttamista)
-
puhtaiden välineiden ja mullan käyttö kuten muidenkin sienien ennaltaehkäisyssä
Bakteeritaudit
- Xanthomonas
campestris pv. pelargonii
-kutsutaan
myös lakastumistaudiksi yhdessä Verticilliumin
kanssa
-spesifi
pelargoneille, muilla kasvisuvuilla omat bakteerilajinsa
-Oireisto:
lehdissä läpikuultavia laikkuja, jotka muuttuvat nekroottisiksi. Lehden
reunasta alkaen
kolmion muotoinen kuollut alue. Taudin iskiessä varteen alkavat lehdet
nuupahtaa ja kellastua alhaalta alkaen.
-epäilyttävät
lehdet kannattaa poistaa välittömästi ettei mahdollinen bakteeri etene koko kasviin
-Tartunnan
saanut kasvi on helposti kompostikamaa.
-Bakteeriäkämä, Rhodococcus
fascians
-Bakteeri
elää mullassa ja kasviin päästessään stimuloi solujen kasvua
-Ei
tarvitse vauriokohtaa päästäkseen kasviin
-Oireina
mullan alta tai aivan tyveltä nousevat epämuodostuneet pienet lehdet tai kukkakaalimainen rykelmä eli äkämä kasvin
tyvellä
-Oireet
usein kesäisin, kun lämpötila on korkea
-Viallinen
kasvu vie voimaa kasvilta
-Tauti
ei tapa kasvia, mutta säilyy kasvin solukoissa ja leviää mullan, veden,
työvälineiden ja käsien
välityksellä
-Oireeton
kasvi voi olla taudin kantaja hyvin pitkään ennen oireiden ilmestymistä, kasvi
ei koskaan parane
täysin vaan jää aina kantajaksi
Virukset
Virusten kirjo on moninainen, eikä kaikkia edes tunneta
tarkasti.
Voivat aiheuttaa monenlaisia oireita, oireisto saattaa myös
vaihdella eri lajikkeiden välillä, oireet ilmenevät usein viileän kauden aikaan
ja pysyvät piilossa kasvukaudella.
Monesti yksi virus ei vielä haittaa kasvia, mutta
aiheuttaakin ikävän yhteisvaikutuksen toisen viruksen kanssa.
Oireisto; Lehdissä renkaita, mosaiikkimaista kuviointia,
käpristymistä, ruttuja, ginkgomainen tai muuten epätyypillinen lehden muoto,
vyöhykkeen katoaminen.
Väririkkovirus
(PFBV, Pelargonium Flower Break Virus)
-Kukissa
värivirheitä (nimi!), lehdissä vaaleita renkaita, mosaiikkimaista kuviointia,
kukat enemmän
tai vähemmän epämuodostuneet, oireet vanhoissa lehdissä.
Yellow Net Vein Virus
-Hyvin
tunnettu mm. lajikkeista Wantirna ja Bornholm
-Ei
haittaa kasvin kasvua, päinvastoin on toivottu ominaisuus tietyillä lajikkeilla
-Ei
(ikävä kyllä) tunnu tarttuvan toisiin kasveihin sitten millään!
HUOM! Jotkut ravinnepuutokset saattavat suuresti muistuttaa
virusten aiheuttamaa oireilua! Ei siis kannata kompostoida kasvia ensimmäisen
lehdessä olevan vaalean laikun takia, vaan siinä kohdassa hengitetään syvään,
mietitään edeltäneet olosuhteet huolella läpi ja jäädään tarkkailemaan
tilannetta.
Yleistä tautien torjunnasta
-Ammattiviljelyyn olemassa sienitautien torjunta-aineita,
harrastajan keinot vähäisemmät mutta tehokkaat; Puhdas multa, puhtaat ruukut,
kuolleiden kasvinosien poistaminen, ilmava kasvusto
-Bakteeritauteihin tehoaa vain ennaltaehkäisy.
-leviävät
usein mullan, vesiroiskeiden ja käsien (käsissä olevan kasvinesteen) välityksellä, jotkut myös hyönteisten
mukana
-Jokainen
kasvi omalla alustallaan, käytetään puhtaita työvälineitä, hävitetään sairaat,
opetellaan hoitorutiinit: vanhat ja varmasti terveet kasvit hoidetaan ensin, uudet
ja epäilyksenalaiset seuraavaksi. Vältetään vaurioituneiden kasvinosien
koskemista ja pestään kädet välillä.
-Virukset leviävät samoilla mekanismeilla kuin bakteerit,
mutta hyvin usein myös imevien hyönteisten mukana (ripsiäiset pahimpia, jauhiaiset
myös erittäin tehokkaita virusten levittäjiä)
-Samat
hoitorutiinit kuin bakteeritautien ehkäisyssä, lisäksi huolellinen
tuholaistarkkailu ja tuholaisten
torjunta mikäli aihetta on.
-Ulkomailta pelargoneja tuovien on syytä tiedostaa, että
pelargoni voi tuoda mukanaan esimerkiksi tomaatin pronssilaikkuviruksen tai
perunan tummarengasmädän. Molemmat ovat vaarallisia kasvintuhoojia ja niiden
esiintymisestä ja pelkästä epäilyksestä tulee ilmoittaa Eviraan. Myös
etelänjauhiainen kuuluu vaarallisiin kasvintuhoojiin. Yksityishenkilöiden
tuonteja ei valvota.
Taudeista ei kuitenkaan kannata tehdä itselleen suurta
mörköä. Missä on kasveja, on kasvintuhoojia, ja missä on elämää, on aina joskus
kuolemaakin. Pelargonit ovat silti aina säilyneet, lajikkeiden määrä on vain
lisääntynyt, ja tulee lisääntymään.
Pelargonien hoito
-Pelargoneilla on pieni juuristo, joten ruukku saa olla
mieluummin liian pieni kuin suuri. Suuri ruukku ei ehdi kuivua ja juuristo
saattaa vaurioitua jatkuvasta märkyydestä. Suuressa ruukussa kukinta on
heikompaa.
-Mullan vaihdon yhteydessä vaihdetaan suurempaan vain
tarvittaessa ja silloinkin vain hiukan edellistä suurempaan.
-Saviruukku on turvallisin vaihtoehto innokkaalle
kastelijalle, muoviruukku käy hyvin jos hoitaja on vähemmän ahkera kastelija.
-Kasvualustaksi jokin läpäisevä ja kuohkea multa,
tarvittaessa voi keventää hiekalla, leca-murskeella tai perliitillä
-Pitää kuivahtaa kasteluiden välillä, kokeile ruukun painoa
-Lannoitusta tarvitaan kasvukaudella runsaasti. Mikä tahansa
kaupoissa myytävä lannoite käy, monet suosivat esim. tomaattilannoitteita
niiden korkean kaliumpitoisuuden vuoksi. K edistää kukintaa.
-Lannoitus mieluiten joka kastelukerralla,
lannoitepakkausten ohjeen mukaan tai vähän yläkanttiin. Helteellä voi antaa välillä
pelkkää vettä.
-Pelargonit viihtyvät runsaassa valossa, mutta pahimmalta
iltapäivän paahteelta tarvitaan suojaa. Kirjavalehtiset eivät kestä paahdetta
yhtä hyvin.
-Sisältä ulos siirrettäessä varovainen totutus aurinkoon.
-Etenkin ruusunnuppupelargonit on syytä pitää suojassa
sateelta, yksinkertaiset kukat kestävät sadetta paremmin
-Lannoitusta ja kastelua aletaan vähentää elokuussa.
-Pelargonit kestävät syksyllä kylmääkin, mutta hallan ja
yöpakkasen uhatessa ne kannattaa siirtää suojaan.
-Talvetuksessa lämmön, valon määrän ja kastelun tulee olla
samassa suhteessa; Hyvin viileässä tarvitaan vähiten valoa eikä juuri lainkaan
vettä, vastaavasti huoneenlämmössä saatetaan joutua turvautumaan lisävaloon ja
antaa jopa laimeaa lannoitustakin.
-Pelargoni ei tarvitse lepokautta, eikä sillä ole sellaista
luonnostaan (vrt. tuleentuvat puuvartiset ja perennat). Suomen olosuhteissa
pelargonit yleensä pakotetaan ”lepoon” laskemalla lämpötilaa jotta ne
selviäisivät vähäisessä valossa.
-Talvetusolosuhteita on niin erilaisia, että valmiiden
vastausten antaminen on vaikeaa. Jonkun huoneenlämpö on 16, jonkun toisen 24.
Lämpötila on kuitenkin se tekijä, jonka mukaan pelargoni kasvaa tai ei kasva.
Valon ja kastelun määrä täytyy sovittaa lämpötilaan.
Kiitos hyvästä luennosta!!!! Kohta lähden tutkimaan suurennuslasilla omiani, typenpuutos on ainakin parilla kasvilla... Mitähän muuta löytyykään ;)
VastaaPoista👍🏼
VastaaPoistaKiitos aktiivisille ja osallistuville kuuntelijoille. Tulihan siinä luennoidessa taas itsekin opittua vaikka mitä :)
VastaaPoista❤️❤️
VastaaPoistaMoikka! Perintöpelargonialla tuli joku sairaus. Osaatko auttaa?
VastaaPoista- On vanhaa punaista, perinteikkään näistä pelargonia. On aiemmin tehnyt runsaat kukinnat ja on paljon puuvartta. Maaliskuussa laitettu uutta multaa, osa vaihdettu, ns. kaupan perusmulta. Talvisäilytys 10 asteessa. Ulos tuotu kesäkuun alussa, ei ole saanut pakkasta.
Sitten sairaus:
- Lehti on ensin nuupallaan, jännästi lörpöttää. Tämän jälkeen lehden reunassa tummaa reunaa, ja lehti harmaantuu/tummenee pikkuhiljaa ja käpristyy. En ole odottanut tiputtaisiko lehden jos menee pitkälle vaan olen kerännyt niitä ripeällä otteella. Kukintoja on vain yksi,sekin pieni. Aiemmin jo meni kukinto varret, jotka jouduin poistamaan. Nyt kahden viikon aikana joutunut nyppimään lähes kaikki lehdet pois, nopeasti etenee. Kysymys tietysti:
Onko mitään tehtävissä?
Kova halu pelastaa kukka, kun äidin jäämistöä ja ainoa elossa oleva!