perjantai 13. marraskuuta 2015

Prinsessan Sandra


Prinsessan Sandran tausta on pysytellyt toistaiseksi arvoituksena. Nopealla googletuksella tosin löytyy arvelu, että se kuuluisi Tanskan kuninkaallisten sarjaan -muuten ihan hyvä veikkaus mutta eipä Sandra-nimistä prinsessaa tunnu löytyvän ainakaan elossa olevista kuninkaallisista. Sen sijaan prinsessa Sandra näyttäisi olevan jonkunlainen lastenohjelmien hahmo... hmm... 

Yhtä kaikki tämä pelargoni on sanalla sanoen hurmaava, yhtä ilotulitusta meille hempeiden hörselöiden ystäville! Kukat ovat kerrotut, ja valkoisten terälehtien reunat ovat pinkit. Sandra kulkee maailmalla maininnalla munankuoripelargoni, mutta käytännössä sen kuviosta on vaikea hahmottaa kunnollista munankuoripilkkua. Kuten tavallista, Sandrankin kukinnon väri vaihtelee hiukan valo-olosuhteiden mukaan.

Kasvutapa Sandralla on melko roteva; se siis kasvaa mielellään kokoa eikä pihistele kukintojenkaan koossa. Lehdet ovat vihreät ja niissä näkyy hiukan tummempi vihreä vyöhyke.




tiistai 10. marraskuuta 2015

Neilikkakukkainen Fredo

Kävi tuuri tuossa kesäkuussa. Huomasin nimittäin Kokemäen koulutilan pelargonien joukossa erilaisen nuoren, joka todella erottui massasta. Pöydällä oli Fredo-nimistä lajiketta Selecta-Klemmin Moonlight -sarjasta, mutta tämä yksi pienokainen oli erilainen, neilikkakukkainen.

Sehän oli pakko ostaa samantien. Täällä kotona neilikka-Fredo jatkoi neilikkana kukkimistaan koko kesän (paitsi yhdellä oksalla se kukki tavanomaisen kukin ja tämän oksan poistin tietenkin välittömästi.) Väri on sama tumma oranssi kuin alkuperäiselläkin Fredolla, mutta sopivassa valossa voi terälehdissä huomata pieniä valkoisia viiruja.


Aika veikeä löytö, eikös vaan?

perjantai 6. marraskuuta 2015

Päivitystä pitkästä aikaa!

Tosiaan pitkästä aikaa, täällä ollaan! Blogia saati pelargoneja en tietenkään ole unohtanut, mutta tuossa toukokuulta eteenpäin alkoi sellainen hulina sekä koulun että omien töiden kanssa, etten yksinkertaisesti ole ehtinyt enkä jaksanut hoitaa tätä bloggaamispuolta. Syksykin venyi ennätyksellisen pitkälle -meillä puitiin vielä lokakuussa ja se oli kyllä omiaan rutistamaan viimeiset mehut emännästäkin. No, nyt on kausi alta pois, pelargonit talvehtimassa ja hetki taas aikaa hoitaa kirjallisia töitäkin.

Sitten täytynee pyytää mitä nöyrimmin anteeksi, että myös tuo lupaamani huhtikuun arvonta on venynyt (tähän kohtaan voitte kuvitella nolon punan poskilleni)! Luvattu on kuitenkin luvattu, joten laput menivät purkkiin ja pikku onnipojat nostivat sieltä nimet tuitiina ja DoubleEllen! Laitatko tuitiina viestiä sähköpostiini (tiina@niittynen.fi) niin sovitaan lähettelyt. Vielä on käypäisiä kelejä postittaa, mutta tokihan nämä säilyvät kevääseenkin. DoubleEllen; minä laitan sinulle viestiä koska yhteystietosi ovat kyllä tallessa!

Semmoista nopeaa ajantasaistusta tällä kertaa. Kesältä on kertynyt huimasti kuvamateriaalia, jota alan tässä käydä läpi teidän iloksenne ja kauhuksennekin (tiedossa siis myös ei-niin-ihanaa mutta tuiki tärkeää asiaa kasvintuhoojista!).

Tiina