maanantai 26. tammikuuta 2015

Pelargonin leikkaaminen

Pelargonit saattavat kasvaa hyvinkin suuriksi, jos saavat siihen mahdollisuuden. Leikkaaminen on eräs tapa säädellä kasvin kokoa ja samalla myös sen muotoa. Moni pelargoneille sydämensä menettänyt haluaa nimenomaan säilyttää niiden luonnollisen kasvutavan ja jättää varret lyhentämättä, joku toinen taas trimmailee kasvejaan alituiseen -äärimmäisenä esimerkkinä englantilaiset näyttelykasvattajat, joiden kasvit ovat joko säännöllisiä puolipalloja tai symmetrisiä viuhkoja. Itse pidän täyteläisistä kasveista; kokoakin saa olla eikä muodon tarvtse olla prikulleen symmetrinen, mutta paljaita varsia en halua pöydilläni liiemmälti nähdä. Luonnollisuus olisi toki ylevä ihanne, mutta se menetettiin jo ajat sitten -silloin kun ensimmäiset lajikkeet jalostettiin.



Tämä keinuhevosella ratsastava pelargoni on iältään n. kymmenvuotias. Ihanan muhku, eikö?


Kääpiöpelargonit ovat luonnostaan kompakteja, mutta jotkut lajikkeet kasvattavat kyllä varttakin, mikäli niitä ei leikata.

Useimmiten leikkaaminen tehdään keväällä. Jos kasvista halutaan pistokkaita, kannattaa antaa sen ensin aloittaa kasvunsa. Mikäli pistokkaille ei ole tarvetta, voi kasvin leikata suoraan talviteloilta jolloin se ei tuhlaa energiaa kompostiin menevien versojen kasvattamiseen. Jotkut leikkaavat pelargonit jo syksyllä saadakseen ne mahtumaan paremmin talvetukseen. Monesti tosin talvi hoitaa homman kasvattajan puolesta ja leikkaamiseksi riittää pelkkä kuolleiden oksien poistaminen.

Kasvin kasvu on kiihkeintä sen latvassa ja oksien kärjessä, ja kärjen ollessa paikallaan on sivuversojen muodostuminen vähäistä. Leikkaamalla oksa poikki tai nipsaisemalla latvasta pelkkä kasvupiste (eli latvomalla) saadaan kasvi haaroittumaan ja kasvamaan myös leveyttä korkeuden sijaan. Ainakin oppikirjoissa, sillä jotkut lajikkeet ovat varsin itsepintaisesti yksivartisia eivätkä kasvata sivuversoja juuri millään.

Leikkaaminen kannattaa tehdä terävällä veitsellä, sillä sakset murskaavat solukkoa helposti. Etenkin pistokkaita leikatessa tämä on tärkeää, varsinainen leikattava kasvi kestää kyllä saksimisenkin. Oikea leikkauskohta on heti varren nivelen yläpuolella, sillä uusi kasvu alkaa aina nivelen kohdasta ja sen yläpuolinen osa kuivuu rumaksi tapiksi. Muutoin hommassa voi antaa itselleen vapaat kädet ja vapauden suunnitella sopivaa mallia.


Tämä kasvi on reilun vuoden vanha, ja sen latva on katkaistu kertaalleen edellisenä kesänä. Nyt se joutuu toistamiseen leikkauspöydälle.


Ja tällaistä jälkeä syntyi, leikkuutähteenä oivallista pistokasmateriaalia. Pistokkaiden ottamisesta lisää täällä.


2 kommenttia:

  1. Heippa!
    Nyt on lievä hätsky, kun sain 4 kpl juurtumattomia pistokkaita, ja kotona ei ollutkaan taimimultaa ,vaan hätäpäissäni tyrkkäsin viimevuotista kukkamultaa ja sekoitin siihen perliittiä - puolet ja puolet- dippasin pistokkaiden päät neudofix- juurrutushormooniin, ja työnsin multapurkkiin. Kasvupaikka on pohjalämmin, mutta ei muuta valaistusta kun länsi-ikkunalta tuleva valo. Jos nuo nyt kuoletan niin siihen kyllä loppuu mun pelakuu harrastus.
    Kerro teinkö ihan tyhmästi?

    VastaaPoista
  2. Elä huoli, kukkamulta ja perliitti vieläpä noin tasaisella sekoitussuhteella on vallan hyvä. Minä juurrutan ihan tavallisessa puutarhamullassa ja hyvin ne siinäkin juurtuvat.

    Eikä se harrastus hei mihinkään lopu vaikka tulisi hieman takapakkia. Minä olen jäädyttänyt ensimmäisen kokoelmani kokonaan, kun silloisen talvetustilani eli tallin varustehuoneen ovi meni kiinni ja lämmitin jäi karjakeittiön puolelle. Voin sanoa että itku pääsi silloin, mutta pettymykset on tehty nieltäviksi ja se onnistuminen on moninverroin ihanampaa sitten kun on ensin kokeillut epäonnistua. Ei tämä ole niin haudanvakavaa hommaa kuitenkaan :)

    VastaaPoista