lauantai 24. tammikuuta 2015

Kohti kevättä ja valoa!

Kohta se on oikeasti täällä, kevät! Kevään edistyessä alkaa myös pelargonien talvetuksen purkaminen olla ajankohtaista. Siitä nyt siis muutama sananen kera huonolaatuisen kauhugallerian, joka toivottavasti toimii samalla myös kannustimena!

Suurin osa harrastajista tuo pelargoninsa sisälle ikkunalaudoille, sillä harvalla on sellaista talvetustilaa jossa lämpöä ja valon määrää voisi nostaa. Innokkaimmat ovat toki jo aloittaneet, mutta käytännössä vasta helmikuun puolivälissä alkaa luonnonvaloa olla riittävästi, ja sitäkin vain aurinkoisella ikkunalla, ja sillä edellytyksellä että kevät ylipäänsä on aurinkoinen! Kevät 2014 oli ennätyksellisen pilvinen, en muista näkyikö aurinkoa lainkaan ennenkuin maaliskuun lopulla. Sen kyllä huomasi kasveista; pelargonit ja muiden kasvien pikkutaimet tarvitsivat lisävaloa vielä maaliskuun lopussa. Olen kuullut Matinpäivän olevan perinteinen pelargonien leikkaus(?)päivä, ja sitä onkin ihan hyvä pitää ohjenuorana. Kasvit kannattaa tuoda sisälle joka tapauksessa maaliskuun alkuun mennessä, sillä pilvisenkin kevään valo alkaa siinä vaiheessa olla parempi vaihtoehto kuin lisäsinnittely talvetuksessa.

Valon riittävyyttä on hyvä arvioida kasvusta; hontelo kasvu ja täysin valoa kohti kääntyneet lehdet viittaavat siihen, että lisävalaistuksen tarve on huutava. Yleensä valoja käytetään vain talvetuksessa ja keväällä pikkutaimille, mutta mikään taho ei kiellä antamasta lisävaloa myös pelargoneille kevään aikana. Totta puhuen se olisi kasvien kannalta jopa suotavaa. Vaikka inhoan siivoamista, en voi olla mainitsematta sitäkin, että ikkunat kannattaa pestä ajoissa. Likainen ikkuna nimittäin estää valon pääsyä sisälle. Ihan suoraa paahdetta eivät pelargonitkaan kestä, mutta käytännössä sellainen tilanne on edessä vasta todella lähellä kesää.

Moni leikkaa pelargonit sisään tuodessaan, ja jotkut vaihtavat mullankin. Itse suosin maltillisempaa tapaa ja siistin vain kasvin kuolleet osat pois. Sitten kastelen hiukan pelkällä vedellä, ja odottelen kasvun alkamista. Tämä siksi, että haluan ylijäämäpalat pistokkaiksi, ja ne juurtuvat paremmin kun emokasvi on aloittanut kasvunsa. Mullanvaihtoa en ole nähnyt tarpeelliseksi tehdä heti vaan siirrän sen siiheksi että näen kasvin tosiaan olevan elossa ja lähtevän kasvuun. Olen myös ajatellut, että yksi muutos kerrallaan stressaa kasvia vähemmän. Kuitenkin veikkaan että suurin osa pelargoneista kestää ja jaksaa vallan mainiosti vaikka ne leikattaisiin ja vaihdettaisiin uuteen multaan sisälletuonnin yhteydessä

Alkuunsa saa kastelun kanssa olla todella varovainen, etenkin jos kasvi on lehdetön tai jopa kuollut maanpäällisiltä osiltaan. Kastelun määrää voi lisätä sitä mukaa kun lehdet kasvavat, toki multa saa hieman kuivahtaa välissä. Lannoituksen voi aloittaa hiljalleen samassa tahdissa kasvun kanssa, jos kasvi on vanhassa mullassa. Seuraavaksi onkin sitten vuorossa leikkaaminen ja pistokkaiden ottaminen.

Viimeisenä vielä kuvien kera se kaikkein tärkein sääntö: Älä luovuta. Älä heitä pelargonia pois, vaikka se olisi lehdetön. Älä heitä sitä pois, vaikka varsi olisi kuollut. Se voi vielä elpyä. Pois saa heittää vain sellaisen kasvin, jonka multapaakku on märkä ja pahanhajuinen samaan aikaan kun varsi on mätä.


Tällä kasvilla on tumma, ruttuinen varsi, mutta kuiva multapaakku. Tyvi ei tunnu mädältä. Se menee vielä jatkoon!

Tämä jo puskee uutta versoa tyveltään vaikka vanha varsi on täysin eloton.

Tämä tuoksupelargoni kuoli jo syksyllä unohduttuaan pakkaseen. Kumminkin se on kasvattanut monta uutta versoa talven aikana

Tämä kääpiöpelargoni kuoli vuosi sitten kokonaan mullan pinnalta kun hiiret olivat nakertaneet varren talvetustilassa. Pitkälle kesään kesti ennenkuin sen uusi verso oli voimistunut, mutta loppukesästä se jo luovutti latvansa pistokkaaksi ja nyt liki vuosi tuhostansa se on näin sievä. Ei saa väheksyä pelargonien elinvoimaa!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Ihanaa kevään odotusta kaikille!






11 kommenttia:

  1. Tilhiski, piti tulla heti katsomaan blogiasi. Onko nämä kaikki kuvissa olevat pelargonit sinulla itsellä?
    Itse kokeilen talvettaa ensimmäistä kertaa pelargoneja. Kasvatin ne itse siemenistä viime kesänä ja kukkivat hienosti. Osa talvetettavista on tuollaisia vihreitä rankoja, mutta osassa on jo uutta kasvua. Ne ovat kaikki huoneenlämmössä, koska mutta paikkaa ei ole. Huone on vähän viileämpi kuin muut ja kasvit ovat etelä ikkunalla olleet syksystä asti. Odotukset korkealla. Koetan nyt malttaa siihen MAtin päivään enkä leikkaa vielä:)
    Ajattelin myös kokeilla ottaa pistokkaita noista.
    tv: Maksaruoho pentistä:)

    VastaaPoista
  2. Kiitos vierailusta, maatuska/Maksaruoho :) Kyllä kaikissa kuvissa olevat ovat omia kasvejani, muutama on kyllä jo kuollut mutta onneksi tosiaan vain muutama.

    Koko ajanhan tässä valoa kohti mennään, joten tuskinpa kasveillasi enää hätää on. Muistat vain kastella maltilla vielä vähän aikaa :) Huoneenlämpö on muuten aika suhteellinen käsite, on todella iso ero onko lämpö 18 vai 24 astetta. Jälkimmäisessä pelargoneilla voi olla jo varsin tukalaa ilman lisävaloa, mutta 18 astetta on jo paljon helpompi selvitä vähemmälläkin valolla.

    Vinkkinä; Ihan lähipäivinä laitan tännekin postauksen pistokkaiden ottamisesta kuvineen päivineen.

    VastaaPoista
  3. Ainut menetys (koputtaa puuta) on ollut sellainen paksulehtinen (ivy-leafed) pelargoni. Ovatko ne yleisesti helppoja/vaikeita talvehdittaa? Jalopelakuut talvehtivat ongelmitta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paksulehtinen on siis riippapelargoni :) Kyllä ne ovat järjestään hankalia talvettaa, ainakin hankalampia kuin kotipelargonit.

      Poista
  4. Ihanat sivut sinulla 😊 Minulla kaikki belakat ovat talvisäilytyksen jäljiltä niin kuin tossa ekassa kuvassa ylhäällä. Tummia, kurttuisia ja kuivia.. Saako niitä enään elvitettyä henkiin? Ja miten se tehdään? Kiitoksia jo etukäteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kyllä noita kokonaan kuolleen näköisiä kannattaa yrittää elvyttää jos juuristo ei vaikuta mädäntyneeltä. Lämpöön vaan ja todella varovainen kastelu, valoa heti jos verso pilkistää mullasta. Eihän ne läheskään kaikki jaksa nousta, mutta jotkut jaksavat.

      Poista
  5. Hei! Katselin jo eilen blogigisi läpi. En ole ollenkaan varma, että onnistun pitämään pohjoisen luonnonvalossa hengissä pelargoniani. Tasaisesti ovat hiipuneet. Toivon silti parasta ja nämä havaintokuvasi lohduttivat.
    Terv. Tarhaleidi

    VastaaPoista
  6. Paras selviytymistarina omilla kasveillani lienee yksi sisukas sissi, jonka luulin viime keväänä kuolleen. Ruukku jäi kuivana talvetustilaan koko kesäksi, ja syksyllä sieltä pilkisti pieni verso jossa oli kaksi lehteä! No, eivät ne läheskään aina jaksa sillä tavalla hämmästyttää vaan kyllähän niitä kuoleekin joskus sankoin joukoin.

    VastaaPoista
  7. Mä olen saanut nuo riipat menestymään hyvin sisällä lisävalon alla. Jopa kirjavalehtinen Francic Parmeter voi hyvin. Kastellut olen niitä melko ahkerasti. Mulla pelargonit ovat saviruukuissa ja kuivuvat melko nopeasti.

    Olen miettinyt, että voisinko tuoda osan pelargoneista varastosta viileästä sisälle, jotta saisin ne kasvun alkuun ja sitten saisin niistä pistokkaita otettua. Ja myös sellaiset, jotka ovat viime kesän pistokkaita ja haluaisin ne nyt kasvattaa ennen kesää isommiksi, että voin niiden antaa kukkia. Mulla on nyt sisällä ne Kodin Kukista ostetut led-valot, joten luulisin, että valo ainakin riittää. Ja jos tuo aurinko joskus pilkahtaisi, niin etelä-ikkuna antaisi vielä lisänsä, ettei pelkkien lisävalojen varassa olla.
    Tuo olohuone, missä mulla ne valot ovat, on aika lämmin. Pönttöuuni lämmittää sitä aika tavalla. Toki varmaan ikkunan vieressä on viileämpää. Luuletko, että se onnistuisi.? Vai ottavatko nokkiinsa? Ja jos se on ok, niin olisiko se nyt ajankohtaista.
    Mulla on kyselykausi, terveisin Maariankello pentistä. Varmaan ehkä tiesitkin sen jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kirjavalehtiset miniriipat voivat hyvin niin silloin ei tosiaakaan ole estettä tuoda muitakin sisälle. Olosuhteiden muutos voi saada muutaman lehden kuivumaan, mutta eihän se ole vaarallista. Lähinnä ilmauskosteus voi tuottaa ongelmia jos uuni kuivattaa ilmaa kovin, mutta edelleen jos riipat pärjäävät nyt hyvin niin varmasti muutkin sopeutuvat ja viihtyvät. Eikä tässä enää kauaa ole siihenkään että peruslajikkeet pärjäävät jo ilman lisävaloakin. Itse toin viime talvena kaikki minit sisälle lisävalojen alle jo joulukuussa (koska en saanut hiiriongelmaa kuriin talvetustilassa enkä halunnut riskeerata minejäni) ja ihan hyvin ne pärjäsivät. Että anna mennä vaan :)

      Poista
  8. Pelargonit taitaa olla kaikkien aikojen paras ikkunanpesumotivaattori mulle: Syksyllä pesin talvetustilan ikkunan ihan vaan pelargonien takia ja nyt pesulistan kärkeen karauttaa ehdottomasti tuo eteläikkuna, jonne olen pelakuitani talvetuksesta kantanut.

    Sopiva kastelu tuntuu tosi vaikealta. Mulla pelargonit on saviruukuissa ja nyt mietin, miten noita uskaltaa kastella. Talven aikana kastelin tosi niukasti, varmasti ruukkujen savikin on rutikuivaa. Jos nyt parempaan valoon ja lämpöön otettuani kastelen niukasti, niin imaiseeko savi kaiken veden (vrt. ruukkujen liotus) ja kasvi jää ilman? Jos taas kastelen reippaammin, mädäntyykö koko raihnainen kasvi?

    Onkohan osalla mun pelakuista jokin shokki talvetuksen purkamisesta vai mikä mättää, kun talvetusikkunalla näyttivät ihan kelvollisesti voivilta ja nyt lämpimään ja valoon päästyään osa on alkanut käpristellä lehtiään. Esimerkiksi pikkiriikkinen hennossa varressa kasvava Evka on tällainen.

    Lohdullinen tuo ensimmäinen kuvasi, pari tuon näköistä karahkaa minultakin löytyy...

    VastaaPoista