keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Bakteeriäkämä

Suloisten kukkakuvien väliin lienee syytä kirjoitella vähemmän mukavistakin asioista, joiden kanssa lähes jokainen pelargoniharrastaja joskus joutuu tekemisiin. Eräs yleisimmistä ongelmista on tauti nimeltä bakteeriäkämä.

Bakteeriäkämä on Rhodococcus fascians -nimisen bakteerin aiheuttama tauti. Se tarttuu pelargonien lisäksi moniin muihinkin kasvilajeihin. Pelargoneilla se on varsin (ikävän) yleinen, eikä sen esiintymistä ainakaan ole vähentänyt se, että se on yleisyydestään huolimatta edelleen varsin tuntematon. Ikävä se on siinä mielessä, että bakteeri voi olla piilevänä kasvin solukoissa pitkiä aikoja -yleensä lähteissä puhutaan kuukausista, mutta käytännössä olen todennut sen piilottelevan joskus paljon pidempäänkin. Useimmiten oireet ilmestyvät ensimmäisen kerran nuoriin, vasta juurtuneisiin pistokastaimiin tai vanhempiin kasveihin kasvukaudella, kasvun ollessa kiihkeää.

Näkyvin oire, se joka myös oireeksi tunnistetaan, on kukkakaalimainen rykelmä varren tyvellä, mullan läheisyydessä. Kukkakaalimaista kasvustoa voi nousta myös mullasta, etenkin nuorilla pistokkailla. Toinen, hiukan epäselvempi oire on tiheä versominen tyveltä. Tällainen versorypäs on tiheä ja siinä kehittyvät uudet lehdenalut ovat epämuodostuneita, yläosastaan usein sydämen muotoisia. Kukkakaalimuodostelmaa ei ole, mutta versot saattavat olla malliltaan epämääräisiä pötköjä. Tätä kasvua voi helposti luulla normaaliksi versomiseksi tai jopa juurivesoiksi. Vyöhykepelargoneilla juurivesojen kehittyminen on kuitenkin hyvin harvinaista ellei koko kasvin maanpäällinen osa ole kuollut, joten kannattaa suhtautua mullasta punkevaan uuteen kasvuun varauksella. Jaloilla ja tuoksuvilla juurivesoja ilmestyy huomattavasti helpommin.

Kauhugalleriassa ensin pari perinteistä kukkakaalia:





Tämä yllätys piilotteli nuoren taimen purkissa mullan alla: 


Tämäkin oli vain juuri ja juuri näkyvissä:




Sitten pötkylöitä ja lehden yritelmää:



Tässä on miniatyyripelargoni, jonka äkämäkasvain on alkanut versoa terveen näköisillä lehdillä. Seassa näkyy kuitenkin epämuodostuneita lehdentapaisia. Rungon toisella puolella näkyy itsestään pois kuivunutta äkämää -siitä jää runkoon pysyvä arpi:

Tässä vertailun vuoksi tervettä versomista (mullan pinnalla näkyvä vihreä on rikkakasvien sirkkalehtiä):




     Torjunta

Mikäli pelargoniin ilmestyy selvää äkämäkasvua, kannattaa kasvu poistaa ettei se turhaan kuluta voimia normaalilta kasvulta. Vaikka äkämän poistaa, ei kasvia kuitenkaan koskaan saa terveeksi. Useimmiten kasvi jatkaa kasvuaan ja elämäänsä aivan normaalisti -äkämä saattaa uusia tai ei. Emokasveiksi tautisista ei kuitenkaan enää ole, sillä bakteeri asustelee kasvin solukoissa ja siirtyy pistokkaisiin suurella todennäköisyydellä. Pistokkaiden ottaminen sairaasta kasvista on siten tavallaan taudin tietoista levittämistä. Tauti leviää kasvista toiseen saastuneen mullan, veden ja työvälineiden (myös käsien) mukana -tämän vuoksi ja lisätartuntoja ehkäistäkseen moni harrastaja hävittää sairaat kasvit kokonaan.

Käytännön vinkkejä:
-Pidä jokainen kasvi omalla alustallaan.
-Vältä kasteluveden roiskumista kasvista toiseen
-Kastele siten, ettei kannun/letkun pää osu kasveihin
-Vältä mullan koskettelua
-Pese kädet huolellisesti mikäli olet käsitellyt saastuneita tai uusia kasveja
-Jos säästät saastuneet kasvit, hoida ne aina terveiden jälkeen ja hanki niille oma kastelukannu.
-Pidä uudet kasvit omana ryhmänään ainakin kasvukauden yli ja hoida ne vasta vanhojen jälkeen,
-Desinfioi työvälineet kuten veitset kasvien välillä (esim. kiehuva vesi, etanoli, VirkonS)
-Pidä työalustat puhtaina
-Hävitä vanhat mullat huolellisesti
-Käytä aina puhtaita ruukkuja

Kuulostaa monimutkaiselta, mutta ei se sitä ole. Oikeastaan voisi sanoa, että tällainen on normaalia, hyvää viljelyhygieniaa ja se on harrastajalle riittävä keino ehkäistä tautia. On jokaisen oma asia, heittääkö sairastuneet pois vai säästääkö ne. Moni kokee, ettei saastunut kasvi ole enää keräilyn ja siten säilyttämisen arvoinen, ja vastaavasti moni muu miettii ettei tällainen silmälle näkymätön vika haittaa kasvissa, jota säilytetään ja hoidetaan sen kauneuden vuoksi. Kumpikaan näkökulma ei ole sen oikeampi eikä väärempi. Pois heittäminen on tehokas tapa torjua sairautta, mutta se ei estä taudin ilmaantumista kokoelmaan uusien kasvien mukana eikä se estä piilevän tartunnan leviämistä mikäli kasvien käsittelyssä ollaan huolettomia.

Vertaistueksi kuva yhdestä kompostikuormasta äkämäisiä:



Jos osaisin, neuvoisin ilomielin sellaiset hankintapaikat, joista saa varmasti puhtaita kasveja. Tällä hetkellä sellaisia ei kuitenkaan tiedossani ole; tautia tupsahtelee sieltä sun täältä, niin kauppiailta kuin harrastajiltakin. Sen verran voin kuitenkin varoitella, että Hollannissa ja Belgiassa bakteeriäkämä on ollut iso riesa, joten ainakin näistä maista tulleet kasvit on syytä pitää pitkässä ja huolellisessa karanteenissa. Hyssyttelemällä tämä asia ei kuitenkaan parane sen paremmin kuin piilottelemalla tai syyttelemälläkään -loppujen lopuksi kyse on yhteisesta riesasta joka koskettaa jokaista pelargoniharrastajaa enemmän tai vähemmän, ennemmin tai myöhemmin. Ja jos nyt tämän tekstin jälkeen alkaa paniikinpoikanen iskeä niin voin lohduttaa, että talvinen valonvähyys ja etenkin liikakastelu ovat edelleen ja todennäköisesti aina ylivoimaisesti suurimmat ongelmat pelargonien kasvatuksessa.

perjantai 13. marraskuuta 2015

Prinsessan Sandra


Prinsessan Sandran tausta on pysytellyt toistaiseksi arvoituksena. Nopealla googletuksella tosin löytyy arvelu, että se kuuluisi Tanskan kuninkaallisten sarjaan -muuten ihan hyvä veikkaus mutta eipä Sandra-nimistä prinsessaa tunnu löytyvän ainakaan elossa olevista kuninkaallisista. Sen sijaan prinsessa Sandra näyttäisi olevan jonkunlainen lastenohjelmien hahmo... hmm... 

Yhtä kaikki tämä pelargoni on sanalla sanoen hurmaava, yhtä ilotulitusta meille hempeiden hörselöiden ystäville! Kukat ovat kerrotut, ja valkoisten terälehtien reunat ovat pinkit. Sandra kulkee maailmalla maininnalla munankuoripelargoni, mutta käytännössä sen kuviosta on vaikea hahmottaa kunnollista munankuoripilkkua. Kuten tavallista, Sandrankin kukinnon väri vaihtelee hiukan valo-olosuhteiden mukaan.

Kasvutapa Sandralla on melko roteva; se siis kasvaa mielellään kokoa eikä pihistele kukintojenkaan koossa. Lehdet ovat vihreät ja niissä näkyy hiukan tummempi vihreä vyöhyke.




tiistai 10. marraskuuta 2015

Neilikkakukkainen Fredo

Kävi tuuri tuossa kesäkuussa. Huomasin nimittäin Kokemäen koulutilan pelargonien joukossa erilaisen nuoren, joka todella erottui massasta. Pöydällä oli Fredo-nimistä lajiketta Selecta-Klemmin Moonlight -sarjasta, mutta tämä yksi pienokainen oli erilainen, neilikkakukkainen.

Sehän oli pakko ostaa samantien. Täällä kotona neilikka-Fredo jatkoi neilikkana kukkimistaan koko kesän (paitsi yhdellä oksalla se kukki tavanomaisen kukin ja tämän oksan poistin tietenkin välittömästi.) Väri on sama tumma oranssi kuin alkuperäiselläkin Fredolla, mutta sopivassa valossa voi terälehdissä huomata pieniä valkoisia viiruja.


Aika veikeä löytö, eikös vaan?

perjantai 6. marraskuuta 2015

Päivitystä pitkästä aikaa!

Tosiaan pitkästä aikaa, täällä ollaan! Blogia saati pelargoneja en tietenkään ole unohtanut, mutta tuossa toukokuulta eteenpäin alkoi sellainen hulina sekä koulun että omien töiden kanssa, etten yksinkertaisesti ole ehtinyt enkä jaksanut hoitaa tätä bloggaamispuolta. Syksykin venyi ennätyksellisen pitkälle -meillä puitiin vielä lokakuussa ja se oli kyllä omiaan rutistamaan viimeiset mehut emännästäkin. No, nyt on kausi alta pois, pelargonit talvehtimassa ja hetki taas aikaa hoitaa kirjallisia töitäkin.

Sitten täytynee pyytää mitä nöyrimmin anteeksi, että myös tuo lupaamani huhtikuun arvonta on venynyt (tähän kohtaan voitte kuvitella nolon punan poskilleni)! Luvattu on kuitenkin luvattu, joten laput menivät purkkiin ja pikku onnipojat nostivat sieltä nimet tuitiina ja DoubleEllen! Laitatko tuitiina viestiä sähköpostiini (tiina@niittynen.fi) niin sovitaan lähettelyt. Vielä on käypäisiä kelejä postittaa, mutta tokihan nämä säilyvät kevääseenkin. DoubleEllen; minä laitan sinulle viestiä koska yhteystietosi ovat kyllä tallessa!

Semmoista nopeaa ajantasaistusta tällä kertaa. Kesältä on kertynyt huimasti kuvamateriaalia, jota alan tässä käydä läpi teidän iloksenne ja kauhuksennekin (tiedossa siis myös ei-niin-ihanaa mutta tuiki tärkeää asiaa kasvintuhoojista!).

Tiina

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Femme Fatale


Pinkin ystäville voi suositella Femme Fatalea, jonka suuret kerrotut kukat muodostavat muhkean kukinnon pienten tummanvihreiden lehtien ylle. Jalostaja Sheehan (UK) ja julkaisuvuosi 2010.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Lara Marjorie



Kokoelmani hempein helmi, suloisin söpöläinen ja ihastuttavin aarre. Keltaiset nuput, suuret kerrotut kukat, valtavat kukinnot. Kertokoon kuvat lisää.



Lisää Zonartic -pelargonien tausta lyhyesti täällä



torstai 9. huhtikuuta 2015

Orange Fizz


Olisikohan se jo korkea aika esitellä joku tuoksupelargonikin? Kyl kai, kuten täällä päin sanotaan. Otetaanpa siis estradille oman kokoelmani ensimmäinen tuoksuva; Orange Fizz. Samalla nimellä on rekisteröity kaksikin oranssi/punakukkaista kotipelargonia, mutta tämä tuoksuva versio puuttuu luettelosta. Näin ollen en valitettavasti osaa kertoa sen taustoista mitään. 

Orange Fizz kukkii sievin violetein kukin, mutta muiden tuoksupelargnien tavoin kukinta ei ole yhtä itsestäänselvää ja jatkuvaa kuin kotipelargoneilla. Itselläni on kaksi yksilöä, joista toinen viettää kesät ulkona, talvet talvetustilassa, ja toinen asustelee pysyvästi sisällä huonekasvina. Ensinmainittu yksilö kukkii yleensä pari kertaa vuodessa -alkukeväällä ja kesällä, huonekasvina asuva ei ole kukkinut koskaan. Harvemmin tuoksupelargoneja kuitenkaan kukkien takia kasvatetaan, vaan ihana, tuoksuva lehdistö on näiden juju. Orange Fizz tuoksuu nimensä mukaisesti sitrukselta, tuoksu on hyvin vahva ja raikas. Lehdet ovat jäykät ja uurteiset.

Tuoksupelargoneja käytetään mausteenakin, mutta siitä aiheesta minä en ole oikea ihminen kertomaan (jos joku teistä lukijoista on kokeillut, nyt voisi jakaa parhaat vinkit!). Tuoksupelargoni viihtyy runsaammassa auringossa kuin kotipelargoni, eikä se pahastu kuivahtamista. Päin vastoin, kastelu saa olla varsin niukkaa. 

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Maaliskuun arvonta

Heippatirallaa kaikki lukijat ja kommentoijat!

Tässä kevättä kohti mennessä on meinannut hieman kiirettä pukata, joten olen ollut luvattoman laiska kommentoimaan tänne. Suokaa anteeksi! Aprilli- ja maaliskuun arvontapäiväkin meni lähinnä selkää potiessa sohvalla, joten maaliskuun arvontakin myöhästyi nyt hieman. Nyt se on kuitenkin tehty (kiitos taas lukuisista kommenteista!), ja maaliskuun pistokaspaketti lähtee maatuskalle! Toinen paketti matkustaa Hau Vuhin suuntaan. Onnea!

Aikaisempien arvontojen palkintoja lähettelinkin siltä osin kuin oli sovittu, mutta nimimerkin levir yhteystiedot puuttuvat yhä! Siis huhuu levir, otapa yhteyttä niin täältä pesee pistokkaita!

Ihanaa keväänodotusta kaikille!

Tiina

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Pukin Kili


Pukin Kili on Perniöläisellä Pukin Puutarhalla tavalliseen kotipelargoniin ilmaantunut neilikkakukkainen sportti. Kukat ovat lohenpunaiseen vivahtavat. Pukin Kili ei ole kestävimmästä päästä pelargoneja, ja se saattaa suht helposti myös muuttua takaisin tavalliseksi perusmalliksi. Tämän vuoksi se on erittäin arvostettu ja haluttu keräilijöiden keskuudessa.




lauantai 28. maaliskuuta 2015

Video Blush


Miniatyyripelargoni Video Blushista ei tahdo löytyä juuri minkäänlaisia tietoja. Googlella löytyy sentään jalostaja Floranova. Yksinkertaiset kukat ovat valkoiset, ja niissä on keskellä häivähdys pinkkiä. Lehdet ovat tummanvihreät ja yleisolemus perinteisen miniatyyrin. Muiden minien tapaan myös tämä peittyy kokonaan yhden ainoan kukkatertun alle.


torstai 26. maaliskuuta 2015

Fir Trees John Grainger


Fir Trees John Grainger (Fir Trees Pelargonium Nursery) on miehekkäästä nimestään huolimatta melkoinen hempukka. Yksinkertaiset kukat ovat suuret ja hempeän vaaleanpunaiset. Lehdistö on kultainen kolmivärinen.


maanantai 23. maaliskuuta 2015

Mont Blanc


Mont Blanc (Shellard 1981) on klassikko. Sen yksinkertaiset valkoiset kukat ovat värin puhtaudessa hyvin ainutlaatuiset, ja kaunis valkoreunainen lehdistö luo kukille upean taustan. Kasvutavaltaan se on kääpiö vaikkei sitä virallisesti sellaiseksi lueta. 

Mont Blanc on haluttu kasvi, kenties siitä syystä että sen hoito saattaa joskus olla hieman haasteellista. Samoin se on päässyt omalla listallani ehdottomasti hitaimpien juurtujien joukkoon, reilu pari kuukautta on parhaimmillaan mennyt juuria varrotessa, eikä niitä aina tule vartomallakaan. Kunnon diivan tavoin se saattaa kuitenkin myös yllättää. Omalleni kävi näin kun eräänä kesänä pätkin sen tylysti muutaman sentin palasiksi monen kuukauden hitaan kuolemanteon päätteeksi. Hupsista vaan olikin vanha kasvi yhtäkkiä täynnä uusia versoja ja joka ikinen pistokaskin juurtui aivan normaaliajassa. 

Harmikseni kuvan kasvi ei ole edustavin mahdollinen, sillä kuvaushetkellä olin juuri leikellyt oman emokasvini, ja kuvattavaksi jäi pieni muuttoa odotteleva lapsukainen. Mutta kukkia ne on pienetkin kukat!

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Lara Envoy


Australialainen Cliff Blackman aloitti pelargonien jalostustyönsä vuonna 1985 risteyttämällä jalostettuja vyöhykepelargoneja ja riippapelargoniristeymiä Pelargonium articulamin kanssa, tavoitteenaan jalostaa keltakukkainen lajike. Lajikeryhmän nimi zonartic tuleekin juuri sanoista zonale ja articulatum. Mielenkiintoinen artikkeli aiheesta löytyy täältä.

Vuosien jalostustyön tuloksena on syntynyt lukematon määrä erilaisia kasveja, joista vain muutamat ovat saaneet nimen (loput tunnetaan numerosarjoina). Nimen etuliitteenä on Lara jalostajan kotipaikan mukaan. Itsekin olen vasta perehtymässä zonarticpelargoneihin, joten jätän tämän pidemmät puheet väliin ja annan kuvien puhua puolestaan. Katsokaa ja ihastukaa; hengästyttävän kaunis, suurikukkainen Lara Envoy vuodelta 1999.




torstai 19. maaliskuuta 2015

Jip's Rosy Glow


Jip's Rosy Glow (Burgess 2001) ei juuri ylisanoja tarvitse, sillä se puhuu ihan itse puolestaan. Söpöläisen kerrotuissa kukissa ovat alemmat terälehdet värittyneet vaaleanpunaisella, joten kukat näyttävät vaalenevan kypsyessään.  Jip's Rosy Glow on miniatyyri, ja sillä on tummanvihreät lehdet joissa erottuu tumma vyöhyke.


keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Tornedalen


Tornedalen on vanha ruotsalainen pelargoni, jolla on kerrotut, valkoiset kukat. Kukkien väri muuttuu runsaassa valossa hempeän vaaleanpunaiseksi. Lehdet ovat vaaleanvihreät, piparkakkumaiset, ja niissä on selkeästi erottuva ruskea vyöhyke. Tornedalen kasvaa voimakkaasti mutta pysyy silti varsin tiiviinä. Se ei siis kasvata pitkiä, kaljuja varsia kovin herkästi.



perjantai 13. maaliskuuta 2015

Brookside Polka


Kääpiöpelargoni Brookside Polka (Hopkins 2007) kukkii kerrotuin, hempeän vaaleanpunaisin kukin. Terälehdissä on pinkkejä pilkkuja ja läiskiä.



perjantai 6. maaliskuuta 2015

Swiss Star


Erikoinen Swiss Star (Conk 2003) tunnetaan myös nimellä Mallorca. Vihreissä lehdissä erottuu selkeä ruskea vyöhyke, mutta kukat muistuttavat tähtipelargonien kukkia. Terälehdet ovat valko-punaraidalliset -melkein kuin munankuoripelargoneilla, mutta ilman selviä pilkkuja ja läiskiä. Swiss Star mainitaan kääpiöksi, mutta minusta se on aika roteva ollakseen kääpiö. Hauska ja erikoinen kasvi kumminkin.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Helmikuun arvonta ja mukavat uutiset!

Mukavasti kertyi taas arvontalappuja helmikuun purkkiin, kiitos kaikille osallistujille! Onnipojat olivat arvonnan aikaan nukkumassa, joten onnettarena toimin minä itse. Epävirallisena valvojana vieressä hurisee aito alastarolainen mustavalkoinen maatiaskissa Aimo. Tällä kertaa onni potkaisi Double Elleniä! Ja vaikka nyt eivät ole lapsukaiset kinastelemassa arvontavuorosta, en silti hennonut olla nostamatta toistakin lappua, jossa tällä kertaa luki levir. Laittaisitteko minulle yhteystietonne (tiina@niittynen.fi) jossakin vaiheessa niin ovat sitten valmiina kun lähettäminen on ajankohtaista (näillä kevätsäillä se ei kyllä kaukana ole nytkään...) Paljon onnea voittajille ja kiitokset kaikille osallistujille!

Blogin päivittäminen on nyt ollut hieman hidastahtista, pahoitteluni siitä. Taustalla on kaksi seikkaa; ensinnäkin viime kesän kukkakuvat alkavat olla vähissä enkä anna kasvieni kukkia vielä koska tarvitsen niistä pistokkaita. Toisekseen opintoni sekä alkava kasvukausi teettävät suht runsaasti töitä. Ilokseni voin kuitenkin kertoa, että pitkäaikainen haaveeni sai viime viikolla ihan virallisesti nimen. Meillä on nyt Rinkin Puutarha. Rinki-nimisellä tilallamme on harjoitettu maataloutta usean sukupolven ajan, ja puutarhatuotanto on luonteva lisä jo olemassaolevaan toimintaan. Ihan silmänräpäyksessä ei harrastusta kuitenkaan tuontannoksi muuteta, joten tänä vuonna pysytellään vielä hyvin pienessä mittakaavassa. Toivon, että pelkkä erikoispelargonien viljely kantaisi tulevaisudessa riittävästi, ja takaan, että siihen puoleen panostan kyllä kaikkeni ja vielä vähän enemmänkin.

Vaikka olen luvannut pitää blogin pääsääntöisesti erossa ammatillisesta vuodatuksesta, on nyt pakko vielä mainita, että ensi viikon tiistaina on ensimmäinen puutarhuriopintojen näyttöni. Luotan siihen että osaan, ja tiedänkin osaavani ihan hyvin, mutta silti jännittää ihan kamalasti! Pidättehän peukkuja minulle!

Maaliskuussa onkin sitten luvassa lähinnä muutamia lajike-esittelyjä (jotain kuvia sentään on jemmassa), lisäksi hoito-ohjeista puuttuu vielä ainakin kasvukauden hoito. Nippelitieto-osastosta pari juttua sekä kestävyyskirjoitus on viittä vaille valmis, toinen ehdotettu aihe eli vanhat kotimaiset (kiitos Anulle hyvästä ideasta!) menee hamaan tulevaisuuteen koska siihen joudun kyllä tekemään salapoliisin työtä ensin. Voisinkin heittää pallon teille; kertokaa mistä haluaisitte lukea juuri nyt!

Tällaista täältä tällä kertaa, sitten vaan kohti valoa, uutta kasvua ja tietenkin maaliskuun arvontaa!

Keväisin terveisin,
Tiina

ja vielä se virallisempi litania yhteydenottojen helpottamiseksi:
Tiina Niittynen
Rinkin Puutarha
Rinkintie 100
32770 Huhtamo
p. 040-591 8778
tiina@niittynen.fi

lauantai 28. helmikuuta 2015

Tilly


Miniatyyripelargoni Tilly (Parrett <1976) hurmaa hempeän lohenpunaisilla, yksinkertaisilla kukillaan. Tillyn lehdistö on hyvin tumma, ja lehtien reunoilla erottuu leveä, tumma vyöhyke. 


Trudie


Kääpiöpelargoni Trudie (Parrett <1976) kukkii yksinkertaisin vaaleanpunaisin kukin, joiden väri taittaa hieman lohenpunaiseen. Kauniin muotoiset lehdet ovat oliivinvihreät ja niissä on selkeästi erottuva, ohut ruskea vyöhyke. Trudie pysyttelee helposti kääpiön mitoissa.


tiistai 17. helmikuuta 2015

Honeywood Suzanne


Honeywood Suzanne (Thorp 1986) on perinyt aprikoosiin vivahtavan värinsä P. frutetorumilta. Kukat ovat kerrotut/puolikerrotut ja suuret kasvin pieneen kokoon nähden. Honeywood Suzanne kukkii todella ahkerasti. Itse kasvi on hyvin hento ja tiiviskasvuinen. Lehdet ovat vihreät ja niissä näkyy kapea tummempi vyöhyke mikäli kasvi kasvaa runsaassa valossa.


Rookley



Tähtipelargoni Rookleysta (West) tekisi mieleni sanoa että se on ahkera ja iloinen. Pienikin taimi saattaa kukkia itsensä täyteen ja jatkaa sen jälkeen kasvuaan muina pelargoneina. Kukat ovat kerrotut valkoiset/vaaleanpunaiset, ja niissä on punaisiä pilkkuja ja läiskiä. Lehdet ovat vihreät ja niissä erottuu paksu tumma vyöhyke. Kasvutapa on tiivis.

Rookleylla on minulle erityinen merkitys, sillä se on ensimmäinen tähtipelargonini Vectis Volcanon ohella. Molemmat ovat Brian Westin jalosteita ja molemmat omassa sarjassaan erinomaisia, kestäviä ja kiitollisia kasveja.

lauantai 7. helmikuuta 2015

Green and Gold Petit Pierre


Miniatyyri Green and Gold Petit Pierre on tullut markkinoille tällä nimellään 1991-92 Jarvis Brook Nurseries -taimiston luettelossa. Oikea jalostaja on kuitenkin Miller (USA), joka on nimennyt lajikkeen nimellä Greengold Kleiner Liebling vuonna 1946. Kumpikin nimi on rekisteröity, ja usein näkee käytettävän epävirallista versiota Greengold Petit Pierre. 

Joka tapauksessa tämä kasvi on pikkuinen ja hento, mutta varsin sisukas silti. Sen pyöreät lehdet ovat kellanvihreät, ja niissä on keskellä tummanvihreä perhoskuvio. Kukat ovat yksinkertaiset pinkit, ja niiden keskustassa on häivähdys valkoista. Petit Pierre -sarjaan kuuluu seitsemän erilaista lajiketta. 


April Snow


Tästä suloisesta ruusunnupusta en onnistunut löytämään minkäänlaista alkuperätietoa, joten täytynee tyytyä omiin havaintoihin. Kukat April Snow:lla ovat valkoiset, ja terälehtien reunoilla on häivähdys vaaleanpunaista. Kukinto on kuin posliinia. Kasvutapa on suht tiivis.


sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Tammikuun arvonta!

Enpä olisi arvannut, millaisen suosion pistokasarvonta tällä kertaa saavuttaa! Ilmeisesti se on tuo kevään läheisyys joka on saanut pelargonistit hereille :) Mieltä lämmittää myös valtava ryöpsäys blogin lukukerroissa -ihanaa että aihe kiinnostaa ja mukavaa etten kirjoittele tyhjään bittiavaruuteen!

Tammikuun pistokasarvonta on nyt suoritettu, ja pistokaspaketti lähtee Alixille! Ja koska osallistujia oli niin paljon, ja koska minulla on kaksi pientä onnettaren apulaista, lähtee toinen pikku paketti Kaupunkilaistytölle. Onnea!

Samalla systeemillä jatketaan, eli jokainen helmikuun aikana kommentoinut on mukana seuraavassa arvonnassa. Laittakaapa muuten jonkunlainen tunniste kommentteihin, nyt oli muutamassa lapussa "Anonyymi kohdassa se ja se". On sitten helpompi kohdistaa voitto oikealle henkilölle jos sattuu lappu nousemaan!

Ensi viikolla jatkan kirjoittelua taas varsinaisen asian eli pelargonien parissa!

Aurinkoisin terveisin,

Tiina

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Pistokaslisäys

Pistokaslisäys on ainoa varma tapa saada emokasvin kaltaisia jälkeläisiä ja siten myös säilyttää lisättävän kasvin lajike. Pelargonit ovat varsin helppoja pistokaslisättäviä -eikä se ainakaan ole hidastanut niiden voittokulkua talosta taloon jo ajat sitten. Pelargonipistokkaat matkustavat kirjeissä ja mitä erilaisimmissa nyssäköissä uusiin koteihinsa, ja jaksavat silti juurtua mukisematta. Sanotaan, ettei kasvista saa kiittää ja että varastettu pistokas juurtuu parhaiten. Itse en ole kokeillut varastamista ja useimmiten se kiitoskin lipsahtaa ihan vahingossa, ja silti vain pieni osa on jättänyt juurtumatta.

Pistokkaat kannattaa leikata kasvussa olevasta, vahvasta emokasvista, jolloin ne juurtuvat parhaiten ja jaksavat myös lähteä kasvuun reippaasti. Kukkimaton kasvi tai edes kukkimaton oksa on paras, sillä kukinta hidastaa juurtumista. Pistokas leikataan irti terävällä veitsellä, ei saksilla (eikä ainakaan tylsillä saksilla!), sillä sakset murskaavat varren solukkoa jolloin mädäntyminen alkaa heti multaan pistämisen jälkeen.

Pistokas leikataan heti varren nivelen alapuolelta, sillä juuret kasvavat nivelestä (tappi kannattaa poistaa emokasvista). Sopiva pituus on n. 10cm, riippuen lajikkeesta. Niveliä pistokkaassa olisi kuitenkin hyvä olla ainakin kolme (yksi mullan alle, yksi pinnalle ja yksi pinnan yläpuolelle), joten oikein rotevakasvuisen lajikkeen pistokas saattaa olla pidempikin. Vastaavasti miniatyyreillä emokasvikin voi olla vain sen 10 cm korkea, joten pistokas on huomattavasti lyhyempi. Miniatyyreillä pistokkaaseen jää käytännössä aina enemmän kuin kolme niveltä, sillä nivelvälit ovat niin lyhyet ettei kolmen nivelen pistokasta pystyisi kunnolla käsittelemään. Pistokas voi olla joko latva- tai varsipistokas.

Leikattu pistokas
Leikkaamisen jälkeen pistokkaasta poistetaan lehtihankojen korvakkeet (mullan alle ei tarvita mitään ylimääräistä mädäntymisen lähtökohdaksi) ja lehtiä alimmasta alkaen. 2-3 ylintä lehteä jätetään. Suurista lehdistä kannattaa leikata osa pois, jotta haihduttavaa pintaa olisi vähemmän eikä pistokas kuivuisi. Kirjavalehtisillä lajikkeilla kannattaa leikata pois suuret valkoiset alueet ja poistaa kokonaan valkoiset lehdet. Mikäli pistokkaassa on nuppuja, ne poistetaan. Kannattaa tarkistaa kasvupiste, ja poistaa siellä mahdollisesti piileskelevä nupun alku varovasti (kasvupiste ei saa vaurioitua).

Edellisen kuvan pistokas käsiteltynä.

Suuria lehtiä kannattaa leikata pienemmiksi.

Juurrutusalustan tulisi olla mahdollisimman vähäravinteista ja läpäisevää. Kylvömulta, taimimulta tai edulliset puutarhamullat kevennettynä hiekalla tai vaikkapa vermikuliitilla ovat sopivia. Itse suosin vermikuliittia ja puutarhamultaa, sillä vermikuliitti pidättää kosteutta ja auttaa pitämään juurtumisalustan kosteuden tasaisempana. Pistokkaalle tehdään multaan reikä (ei siis survota pistokasta raa´alla voimalla multaan), jonne se asetetaan. Multa tiivistetään kevyesti painamalla pistokkaan ympärille. Sitten laitetaan pistokkaalle nimilappu (ihan oikeasti, niitä EI muista jälkeenpäin!) ja kastellaan se aluslautasen kautta. Etenkin ensimmäinen kastelu saa olla reilu -multa saa imeä vettä pintaansa saakka. Kastelu kannattaa aina tehdä aluslautasen kautta, sillä juuretkin kasvavat alaspäin. Multa pidetään tasaisen kosteana siihen saakka kunnes juurtuminen on kunnollista (jos tarkistat tilanteen kippaamalla paakun ylösalaisin, varo sen rikkoontumista ettei käynnissä oleva juurtuminen suotta häiriinny).

Pistokkaat juurtuvat parhaiten +20 asteessa, ja alalämpö edistää myös juurtumista. Kotioloissa voi olla hankala järjestää alalämpöjä, joten mikä tahansa valoisa ja suunnilleen huoneenlämpöinen paikka käy. Suoraa auringonvaloa pistokkaat eivät kuitenkaan kestä. Monet muut kasvilajit tarvitsevat muovihupun tai jonkunlaisen kuvun suojakseen juurtumisvaiheessa, mutta pelargoni ei sellaista kestä. Pistokkaita ei myöskään sumutella, vaan mullan tasainen kosteus riittää.

Valmiita pistokkaita juurtumassa.

Pelargonipistokkaat voi juurruttaa myös vesilasissa. Tällöin pistokas valmistellaan samoin kuin multaan pistettäessä, mutta lehtiä voi jättää jonkun verran enemmän. Vesipistokas istutetaan multaan kun juuret ovat muutaman sentin pituiset (riippuen jälleen lajikkeen koosta) ja viimeistään silloin kun pistokas on alkanut kasvaa.

Pistokkaan varovainen lannoitus aloitetaan siinä vaiheessa, kun juuria näkyy paakun reunoilla ja kun pistokas on alkanut kasvaa. Vastaavasti pienessä potissa olevan pistokkaan voi tässä vaiheessa istuttaa suurempaan ruukkuun.


Miniatyyripelargonin pistokkaat eivät yllä siihen yleisesti suositeltuun kymmeneen senttiin...


tiistai 27. tammikuuta 2015

Talvinen tervehdys ja pistokasarvonta!

Vaikka tammikuu onkin varsin syvää talvea vielä, ei tässä päivien pidentyessä oikein jaksa olla ajattelematta kevättä. Minulle tämä onkin varsin kiireinen ja erilainen kevät kun koetan sumplia koulun, puutarhan perustamisen ja sen kuuluisan oman elämän välillä. Ihan kohta teroitan puukkoni ja aloitan ensimmäisten pistokaserien tekemisen :) Tässä alkuvuoden aikana olen koettanut naputella tänne perustavanlaatuisia ja ajankohtaisia hoito-ohjeita. Pistokaspostaus on viimeistelyä vailla, samoin julkaisua odottaa aiemmin toivottu kirjoitus kestävyydestä, lisää nippelitietoa ja jokunen lajike-esittelykin on odottelemassa.

Mukavasti ja tasaiseen tahtiin täällä tuntuu lukijoita käyvän, mikä on ilahduttavaa kun tämän blogin aihe on kuitenkin varsin suppea (ei sillä etteikö minulla olisi paljonkin sanottavaa pelargoneista). Kommentteja olisi mukava lukea enemmänkin, joten ajattelin julkistaa taas pistokasarvonnan. Nyt tehdäänkin kertarytinällä niin, että joka kuukausi tammikuusta huhtikuuhun arvon pistokaspaketin kommentoineiden kesken! Ei väliä mihin kohtaan kommentoi, kaikki kommentit osallistuvat! Kertokaa vaikka omista kasveistanne, kysykää, ehdottakaa, kritisoikaa. Postitus tietenkin kelien mukaan.

Kevätaurinkoisin terveisin,

Tiina

maanantai 26. tammikuuta 2015

Pelargonin leikkaaminen

Pelargonit saattavat kasvaa hyvinkin suuriksi, jos saavat siihen mahdollisuuden. Leikkaaminen on eräs tapa säädellä kasvin kokoa ja samalla myös sen muotoa. Moni pelargoneille sydämensä menettänyt haluaa nimenomaan säilyttää niiden luonnollisen kasvutavan ja jättää varret lyhentämättä, joku toinen taas trimmailee kasvejaan alituiseen -äärimmäisenä esimerkkinä englantilaiset näyttelykasvattajat, joiden kasvit ovat joko säännöllisiä puolipalloja tai symmetrisiä viuhkoja. Itse pidän täyteläisistä kasveista; kokoakin saa olla eikä muodon tarvtse olla prikulleen symmetrinen, mutta paljaita varsia en halua pöydilläni liiemmälti nähdä. Luonnollisuus olisi toki ylevä ihanne, mutta se menetettiin jo ajat sitten -silloin kun ensimmäiset lajikkeet jalostettiin.



Tämä keinuhevosella ratsastava pelargoni on iältään n. kymmenvuotias. Ihanan muhku, eikö?


Kääpiöpelargonit ovat luonnostaan kompakteja, mutta jotkut lajikkeet kasvattavat kyllä varttakin, mikäli niitä ei leikata.

Useimmiten leikkaaminen tehdään keväällä. Jos kasvista halutaan pistokkaita, kannattaa antaa sen ensin aloittaa kasvunsa. Mikäli pistokkaille ei ole tarvetta, voi kasvin leikata suoraan talviteloilta jolloin se ei tuhlaa energiaa kompostiin menevien versojen kasvattamiseen. Jotkut leikkaavat pelargonit jo syksyllä saadakseen ne mahtumaan paremmin talvetukseen. Monesti tosin talvi hoitaa homman kasvattajan puolesta ja leikkaamiseksi riittää pelkkä kuolleiden oksien poistaminen.

Kasvin kasvu on kiihkeintä sen latvassa ja oksien kärjessä, ja kärjen ollessa paikallaan on sivuversojen muodostuminen vähäistä. Leikkaamalla oksa poikki tai nipsaisemalla latvasta pelkkä kasvupiste (eli latvomalla) saadaan kasvi haaroittumaan ja kasvamaan myös leveyttä korkeuden sijaan. Ainakin oppikirjoissa, sillä jotkut lajikkeet ovat varsin itsepintaisesti yksivartisia eivätkä kasvata sivuversoja juuri millään.

Leikkaaminen kannattaa tehdä terävällä veitsellä, sillä sakset murskaavat solukkoa helposti. Etenkin pistokkaita leikatessa tämä on tärkeää, varsinainen leikattava kasvi kestää kyllä saksimisenkin. Oikea leikkauskohta on heti varren nivelen yläpuolella, sillä uusi kasvu alkaa aina nivelen kohdasta ja sen yläpuolinen osa kuivuu rumaksi tapiksi. Muutoin hommassa voi antaa itselleen vapaat kädet ja vapauden suunnitella sopivaa mallia.


Tämä kasvi on reilun vuoden vanha, ja sen latva on katkaistu kertaalleen edellisenä kesänä. Nyt se joutuu toistamiseen leikkauspöydälle.


Ja tällaistä jälkeä syntyi, leikkuutähteenä oivallista pistokasmateriaalia. Pistokkaiden ottamisesta lisää täällä.


lauantai 24. tammikuuta 2015

Kohti kevättä ja valoa!

Kohta se on oikeasti täällä, kevät! Kevään edistyessä alkaa myös pelargonien talvetuksen purkaminen olla ajankohtaista. Siitä nyt siis muutama sananen kera huonolaatuisen kauhugallerian, joka toivottavasti toimii samalla myös kannustimena!

Suurin osa harrastajista tuo pelargoninsa sisälle ikkunalaudoille, sillä harvalla on sellaista talvetustilaa jossa lämpöä ja valon määrää voisi nostaa. Innokkaimmat ovat toki jo aloittaneet, mutta käytännössä vasta helmikuun puolivälissä alkaa luonnonvaloa olla riittävästi, ja sitäkin vain aurinkoisella ikkunalla, ja sillä edellytyksellä että kevät ylipäänsä on aurinkoinen! Kevät 2014 oli ennätyksellisen pilvinen, en muista näkyikö aurinkoa lainkaan ennenkuin maaliskuun lopulla. Sen kyllä huomasi kasveista; pelargonit ja muiden kasvien pikkutaimet tarvitsivat lisävaloa vielä maaliskuun lopussa. Olen kuullut Matinpäivän olevan perinteinen pelargonien leikkaus(?)päivä, ja sitä onkin ihan hyvä pitää ohjenuorana. Kasvit kannattaa tuoda sisälle joka tapauksessa maaliskuun alkuun mennessä, sillä pilvisenkin kevään valo alkaa siinä vaiheessa olla parempi vaihtoehto kuin lisäsinnittely talvetuksessa.

Valon riittävyyttä on hyvä arvioida kasvusta; hontelo kasvu ja täysin valoa kohti kääntyneet lehdet viittaavat siihen, että lisävalaistuksen tarve on huutava. Yleensä valoja käytetään vain talvetuksessa ja keväällä pikkutaimille, mutta mikään taho ei kiellä antamasta lisävaloa myös pelargoneille kevään aikana. Totta puhuen se olisi kasvien kannalta jopa suotavaa. Vaikka inhoan siivoamista, en voi olla mainitsematta sitäkin, että ikkunat kannattaa pestä ajoissa. Likainen ikkuna nimittäin estää valon pääsyä sisälle. Ihan suoraa paahdetta eivät pelargonitkaan kestä, mutta käytännössä sellainen tilanne on edessä vasta todella lähellä kesää.

Moni leikkaa pelargonit sisään tuodessaan, ja jotkut vaihtavat mullankin. Itse suosin maltillisempaa tapaa ja siistin vain kasvin kuolleet osat pois. Sitten kastelen hiukan pelkällä vedellä, ja odottelen kasvun alkamista. Tämä siksi, että haluan ylijäämäpalat pistokkaiksi, ja ne juurtuvat paremmin kun emokasvi on aloittanut kasvunsa. Mullanvaihtoa en ole nähnyt tarpeelliseksi tehdä heti vaan siirrän sen siiheksi että näen kasvin tosiaan olevan elossa ja lähtevän kasvuun. Olen myös ajatellut, että yksi muutos kerrallaan stressaa kasvia vähemmän. Kuitenkin veikkaan että suurin osa pelargoneista kestää ja jaksaa vallan mainiosti vaikka ne leikattaisiin ja vaihdettaisiin uuteen multaan sisälletuonnin yhteydessä

Alkuunsa saa kastelun kanssa olla todella varovainen, etenkin jos kasvi on lehdetön tai jopa kuollut maanpäällisiltä osiltaan. Kastelun määrää voi lisätä sitä mukaa kun lehdet kasvavat, toki multa saa hieman kuivahtaa välissä. Lannoituksen voi aloittaa hiljalleen samassa tahdissa kasvun kanssa, jos kasvi on vanhassa mullassa. Seuraavaksi onkin sitten vuorossa leikkaaminen ja pistokkaiden ottaminen.

Viimeisenä vielä kuvien kera se kaikkein tärkein sääntö: Älä luovuta. Älä heitä pelargonia pois, vaikka se olisi lehdetön. Älä heitä sitä pois, vaikka varsi olisi kuollut. Se voi vielä elpyä. Pois saa heittää vain sellaisen kasvin, jonka multapaakku on märkä ja pahanhajuinen samaan aikaan kun varsi on mätä.


Tällä kasvilla on tumma, ruttuinen varsi, mutta kuiva multapaakku. Tyvi ei tunnu mädältä. Se menee vielä jatkoon!

Tämä jo puskee uutta versoa tyveltään vaikka vanha varsi on täysin eloton.

Tämä tuoksupelargoni kuoli jo syksyllä unohduttuaan pakkaseen. Kumminkin se on kasvattanut monta uutta versoa talven aikana

Tämä kääpiöpelargoni kuoli vuosi sitten kokonaan mullan pinnalta kun hiiret olivat nakertaneet varren talvetustilassa. Pitkälle kesään kesti ennenkuin sen uusi verso oli voimistunut, mutta loppukesästä se jo luovutti latvansa pistokkaaksi ja nyt liki vuosi tuhostansa se on näin sievä. Ei saa väheksyä pelargonien elinvoimaa!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Ihanaa kevään odotusta kaikille!