Viidenkympin villitys

Nyt on eräs välietappi suoritettu kun olen saanut 50 lajiketta esille tänne blogiin. Pieni määrähän se on kun ajattelee lajikkeiden kokonaismäärää maailmalla, tai jos vertaa moniin ulkomaisiin blogeihin. Mutta onhan se ainakin hyvä alku! Edellinen arvontani meni hieman pieleen blogin asetusten kanssa, kun kommentointi ei ollutkaan vapaata (pahoitteluni, minä tosiaan vasta opettelen tämän käyttöä). Siitä harmistuneena ja viidestä kympistä innostuneena ajattelin julkistaa uuden arvonnan. Palkintona pieni pistokaspaketti, ja jokainen kommentoinut osallistuu. Kommentoida voi mitä vain, ja jos ei muuta keksi niin aina voi vaikka ehdottaa jotakin aihetta käsiteltäväksi. Aikaa on sunnuntaihin 26.10. saakka. Ensi viikolle luvataan vielä plussakeliä ainakin etelään, joten alkuviikosta voisi pistokkaat hyvin lähettää. Postitusta voidaan aina sumplia kelien mukaan, ja kannattaakin. Ja jos homma ei vieläkään toimi, laittakaa minulle vaikka sähköpostia että hoksaan tilanteen (tiinaATniittynen.fi).

Lisää lajikkeita on toki tulossa esittelyyn sitä mukaa kuin suinkin ehdin niitä tänne naputella. Kuvat ovat joissain tapauksissa vähemmän edustavia, sillä omien kasvieni paras kukinta kesällä meni enimmäkseen piloille yhden ainoan kunnon raekuuron takia. Sen vuoksi olen joutunut kuvaamaan niitä pitkin syksyä, mutta eiväthän ne enää ole parastaan pistäneet. Täytyy koettaa olla nopeampi ensi kesänä ja lisäillä parempia kuvia jälkikäteen.

Omat pelargonini ovat asustelleet talvetustilassa nyt neljä viikkoa. Valaistuksesi hankin niille käytetyn 400W:n kasvihuonevalaisimen. Lämpötila tilassa on pysytellyt 10-18 asteessa koska lamppu tuottaa mukavasti lämpöä -kovemmilla pakkasilla laitan sitten lisälämmityksen. Kolme hiirtä olen tuolta jo saanut räpsään ja yhden kasvin mullat oli kaiveltu pöydälle, että sen suhteen ei ole talvetus kovin lupaavasti alkanut. Miniatyyrit ja kirjavalehtiset ovat saaneet parhaan paikan valon alla, muut joutuvat sinnittelemään reunoilla. Kaikki ne kuitenkin innostuivat kasvamaan päästyään kasvihuoneesta tasaisempiin olosuhteisiin sisälle. Tuo natikka on kuitenkin valaistuksena ihan omaa luokkaansa, joten ihan mukavan napakkaa kasvua on tullut vaikka sisällä ovatkin.

Talven tylsinä ja pimeinä iltoina tuo talvetustila on oma pieni pakopaikkani.


Mukavaa lokakuun loppua kaikille, ja pankaas kommentoiden!

-Tiina

Kommentit

  1. Itsellä sama villitys (täytän 52 joulukuussa)...aiheeksi toivon talvenkestävimmät lajikkeet; itsellä kestävimpänä ollut Evakko....Kiitos blogista!

    VastaaPoista
  2. Upeita pelargoneja!!!! Minäkin olen hurahtanut, mutta kokoelma on vielä huomattavasti pienempi, 2 nimellistä, 5 nimetöntä.

    VastaaPoista
  3. Mahtava talvetustila sinulla, ja lamppu ! Omani ovat kellarissa, selviävät kyllä mutta kasvuunlähtö keväällä on turhan hidasta, kestää saada kukkia. Kiva blogi !

    VastaaPoista
  4. Minustakin pelargonit olivat ennen pahanhajuisia mummokukkia, mutta nyt olet saanut mieltäni muuttumaan. Lajikkeitahan on vaikka minkälaisia!

    VastaaPoista
  5. Mahtava kokoelma! Minullakin on parisenkymmentä peräkammarissa nököttämässä. Ovatko nämä sinulla kesämökillä vai missä?

    VastaaPoista
  6. Kiitos kaikille kommenteista! Ihanaa että pelargonit viehättävät niin monia :) Koetan osaltani levittää tätä innostusta, olisi ihanaa jos Suomessakin olisi paljon, paljon harrastajia ja vaikka ihan yhdistystoimintaakin pelargonien puitteissa.

    Talvetustilani on pieni kahden huoneen mökki ihan tässä kotipihassa (maatilalla asumisen ehdoton etu kun on erilaisia piharakennuksia joista voi valita). Se on ollut joskus asuinkelpoinen, mutta ei ole enää, joten se toimii varastona monenlaiselle turhalle tavaralle ja nykyään siis myös talvetustilana kasveilleni. Valoa sinne ei juuri tule kun ikkunat ovat pienet, mutta eristys on sen verran hyvä ettei lämmitys tule liian kalliiksi eikä lämpötila laske heti pakkaselle vaikka lämmitys pettäisikin.

    Minäpä pistän tuon kestävyysteeman korvan taa, kiitos vinkistä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti