perjantai 3. lokakuuta 2014

"Hillevin Tytär"



Sain kesällä 2013 ystävältäni pistokkaan vanhasta kotimaisesta pelargonista, jota kutsutaan nimellä Hillevi. Hillevi kukkii suurin, valkoisin kukin ja siinä on vihertävät nuput. Se saattaa mahdollisesti olla vanha ranskalainen lajike nimeltä 'Hermione', mutta täyttä varmuutta asiaan ei voine koskaan saada. En myöskään tunne Hillevin alkuperää sen enempää, kuin että se on vanha suomalainen pelargoni, jota yleisesti Hilleviksi kutsutaan (kertokaa ihmeessä jos tiedätte siitä enemmän!). Kuitenkin se on rotevakasvuinen ja runsaskukkainen lajike.

Oma pieni Hillevini kukki kiltisti ensimmäisenä kesänään ainokaisella varrellaan. Kukat olivat valkoiset kuten pitikin. Talven se vietti talvetustilassa normaalisti muiden pelargonieni kanssa, ja oli keväällä vasta vimeisten joukossa pääsemässä sisäkasvatukseen. Toukokuuhun mennessä se ei ollut vielä ehtinyt kukkia, mutta pian ulosviemisen jälkeen sille sattui onnettomuus -se putosi ja katkesi. Latva päätyi erään toisen pelargoniharrastajan hoteisiin, ja minulle jäi kasvin alaosa. Se kasvatti kaksi oksaa, joista toisen leikkasin pistokkaaksi pelargoniystävälleni.

Loppukesästä alkoi oman kasvini pidempi oksa kukkia. Kukat olivat tällä kertaa normaalia pienempiä ja terälehdet olivat hieman ryppyiset sekä reunoiltaan vaaleanpunaiset. Ohitin tilanteen ensin olankohautuksella kun ajattelin, että kesän kurjat säät ne vaan kiusaavat. Ja olihan kasvi ollut varsin suorassa auringossakin... kunnes kuulin, että se alkukesästä katkennut latvakin kukki väärin. Ja hieman myöhemmin antoi itsestään kuulua se toinenkin lähettämäni pistokas joka sekin kukki vaaleanpunertavana. Kyllä, Hillevi oli tehnyt temput ja muuttunut kokonaan toiseksi!

Normaalisti en sportteja juuri hoivaile, ja nytkin ensimmäinen ajatukseni oli painokelvoton kun mietin ettei minulla enää olekaan Hilleviä. Sitten aloin katsoa sporttia hieman lähemmin, ja tajusin että sehän on oikeastaan varsin kaunis. Etten sanoisi jopa ihastuttava! Nuput ovat edelleen vihertävät, ja niistä muodostuu varsin herttainen kokonaisuus noiden vaaleanpunertavien kukkien kanssa. Kyllä, tämä menee ilman muuta jatkoon! Katsotaan jaksaako se pysyä stabiilina, ja jos jaksaa niin sehän on ilman muuta oikeutettu pääsemään maailmalle Hillevin Tyttärenä. Haaveenani on tietenkin saada se rekisteröityä lajikkeeksi, mutta siihen on vielä matkaa.



6 kommenttia:

  1. Minä vaalin tuota sinulta saamaa Hillevin tytärtä täällä kovasti. Toivottavasti saan sen menemään talven yli.
    Kiva tämä sinun blogisi. Olen sitä alusta alkaen seurannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja seuraamisesta :) Se on mukavaa että innostusta löytyy.

      Tytär tekee minulla nyt melkein valkoisia kukkia, mutta niin tekee moni muukin vaaleanpunainen lajike, mm. Mårbacka. Se on se aito auringon valo, tai tässä tapauksessa sen puute... Kukan muoto on kyllä edelleen sama kiharainen kerrottu, on siellä terälehtien reunoilla pieni häivähdys vaaleanpunaista kumminkin. On jännittävää ja mielenkiintoista seurata tämän elämää ja edistymistä, testimielessä annan omani kukkia vielä muutamalla kukalla. Toistaiseksi näitä sortteja nyt sitten tasan kolmella ihmisellä maailmassa, toivottavasti saataisiin se laajempaan jakoon jo ensi vuonna. Mielestäni se on kuitenkin sen arvoinen, koska se tuntuisi olevan Hillevin tavoin hyvä kasvamaan ja kukatkin ovat varsin hurmaavat.

      Poista
  2. Mitä Hillevin tyttärelle kuuluu? Mielenkiintoinen on tarinansa jo tähänkin asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolmas pistokaskierros menossa, kakkoset ovat kaikki kukkineet toistaiseksi vaaleanpunertavina :) Ihan kivalta näyttäisi nyt. Odottelua, odottelua... jos saisi kesän aikana vaikka neljännen polven kukkimaan niin voisi talven aikana monistaa sitä enemmänkin.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Mulla tytär kukkii edelleen myös punertavin kukin ja ensi viikolla siitä on lähdössä pistokas Keski-Suomeen.

    VastaaPoista