Viimeaikaiset kylmät yöt ovat herätelleet minutkin tajuamaan, että kesä ja pelargonien kasvukausi alkaa olla ohi. Nyt eletään aikaa, jolloin seurataan säätiedotuksia silmä tarkkana, raivataan talvetustilaa ja siirrellään kasveja paikasta toiseen auringon perässä. Eihän pelargoneilla vielä hätää ole ulkosallakaan, ainakaan täällä kakkosvyöhykkeellä, mutta itse yritän pitää niiden kasvuolosuhteet mahdollisimman pitkään mahdollisimman hyvinä. Siispä meillä on alkanut pelargonien syysmuutto kasvihuoneeseen.
Pikkuinen kasvihuoneeni tuntuu olevan todellinen tilaihme, jos ei oteta huomioon sitä että sinne joutuu kävelemään kylki edellä ja siltikin joku kasvi tippuu ainakin joka toisella kerralla. Olen kyllä jo latvonut ja karsinut tomaatit, ja kaksi kaikkensa antanutta tomaattia saivat luovuttaa tilansa pelargoneille, mutta koska sisälle ovat marssineet jo miniatyyrit, kääpiöt, uudet pikkutaimet, kirjavalehtiset sekä kaksi pöydällistä isoja sateissa liikaa kastuneita pelakuita, tuntuu että ahtaus vain pahenee mitä syksymmäksi mennään. Aika moni kun on vielä vallan ulkona. Tarkoitus olisi pitää pelargonit kasvihuoneessa yli ensimmäisten yksittäisten hallaöiden -monesti kun lämpimät säät jatkuvat vielä pitkään muutaman kokeellisen hallan jälkeen. Tomaatit saisivat pitää hoppua viimeisten raakileidensa kanssa jotta loputkin pelargonit mahtuisivat sisälle.
.
Kesä 2014 oli kieltämättä aika rankka pelargoneille -ainakin meillä missä poloiset joutuvat asumaan tylysti ulkona sen jälkeen kun ne kerran on sisätiloista pihalle kannettu. Ensin toukokuussa niiden lehdet paloivat auringossa vaikka koitin pitää kasveja varjossa ensimmäiset ulkoilupäivät. Sitten ne pääsivät kasvuun, jonka jälkeen kylmä kesäkuu punerrutti lehdet ja pysäytti kasvun tyystin. Sitten tulikin ihanteelliset kelit, ja kukinta alkoi päästä käyntiin -ihan vain sitä varten että heinäkuun lopun rankkasateet ja raekuurot saisivat pilata upeimmat kukat. Tässä vaiheessa olin jo ennakoivasti poistanut aluslautaset, mutta osa kasveista kastui silti niin pahoin parin viikon aikana, etteivät ne ole vieläkään toipuneet. Siispä kasvihuonettani koristaa kolme hyllymetriä keltalehtisiä rankoja, jotka yrittävät väkertää nuppuja.
Muutama menetyskin tuossa kastumisepisodissa tuli, mm. ihana Vancouver Centennial mätäni tyystin, ja Lady Plymouthista on jäljellä vain kolme latvaa jotka eivät ole vieläkään juurtuneet koska yrittävät kukkia. Se jää nähtäväksi, miten hyvin nämä pahiten vaurioituneet jaksavat talvehtia. Tähän aikaan kun niiden pitäisi olla voimainsa tunnossa jotta talvehtimisennuste olisi hyvä. Minä luulin jo tietäväni, etteivät pelargonit siedä jatkuvaa märkyyttä, mutta ilmeisesti en ollut sisäistänyt asiaa riittävästi. Sen olen kuitenkin nyt päättänyt, että ensi kesäksi rakennan pelargoneille ihan oman kausihuoneen. Ulkona on olosuhteiden kontorollointi mahdotonta eikä tarvita kuin yksi raekuuro ja 54mm vettä reiluun puoleen tuntiin niin se on sitten senhetkinen kukinta nähty.
Tänään muuten tekivät pelargonit ensimmäisen vyöryn ihan sisällekin. Yksi pieni laatikollinen juurtumattomia pistokkaita pääsi keittiön apupöydälle kasvivalon alle juurtumaan. Kyllä tuolla ulkona valo vielä riittäisi, mutta lämpötila ei enää oikein suosi juurtumista. Tästä se hiljalleen taas alkaa, violetti loimotus ikkunoilla.
Kommentit
Lähetä kommentti