torstai 28. elokuuta 2014

Pelargonien talvetus

Tässä vaiheessa vuotta lienee paikallaan käsitellä pelargonien talvisäilytystä eli talvetusta (tuttujen kesken talviteloitusta). Tämä ikuisuusaihe herättää jatkuvasti kysymyksiä, todennäköisesti sen vuoksi, ettei siihen koskaan voi ruudun takaa antaa yhtä ainoaa pätevää vastausta. Kyse on oloihimme soveltumattoman kasvin elossapitämisestä huonojen olosuhteiden yli, valiten huonoista vaihtoehdoista se vähiten huono. Säikäyttikö? Ei kannata pelästyä, ei se mitään erityistaitoja kumminkaan vaadi. Ja jos jonkun kasvin kohdalla talvetus todella muuttuu talviteloitukseksi, niin kannattaa pitää mielessä motto: "jokainen kuollut taimi on vain hyvä syy hankkia viisi uutta tilalle".

Pelargonit eivät (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta) vaivu luonnostaan talvilepoon, vaan ne kasvavat vallitsevien tekijöiden rajoissa ympäri vuoden. Näitä talvetuksessa oleellisia tekijöitä ovat lämpötila, valo ja vesi. Valoa ei Suomen olosuhteissa voine liikaa tarjota, mutta sen vähyys aiheuttaa kasveille ongelmia silloin kun lämpöä on liikaa, sillä lämpö innostaa kasvin kasvuun oli valoa riittävästi tai ei. Veden vähyyteen pelargoneja on hyvin vaikea tappaa (joskin on se mahdollista, tiedän kokemuksesta!), mutta jatkuvasti märkä multa tappaa juuret ja mädättää koko kasvin hyvin nopeasti etenkin alhaisessa lämpötilassa. Talvetus vaatii siis tasapainoa kasvutekijöiden suhteen.

Miten se sitten käytännössä pitäisi järjestää? Optimaalisin talvetustila olisi valoisa ja +10 -asteinen, ja kastelu olisi hyvin harvaa. Harvalla lienee käytössään viherhuonetta tai lämpimänä pysyvää lasikuistia, joten ihanneolosuhteista on poikettava. Esimerkiksi +5 -asteinen autotalli sopii talvetuspaikaksi vaikka se olisi hämärämpikin. Sisätiloissa ikkunallakin voi talvettaa, etenkin jos huoneen lämpötila on alle 20 astetta. Lämpimämmässä alkaa lisävalon tarve olla jo huomattava. Jotkut talvettavat pelargoneja täysin pimeässä kellarissakin ongelmitta, mutta itse en ole sitä vielä kokeillut. Lisävaloksi sopii ihan tavallinen loisteputki, kunhan se on tarpeeksi lähellä kasveja. Kasveille tarkoitetut energiansäästölamput ovat myös oikein passeleita ja kohtuuhintaisia, joskin niiden violetti loiste on aika karun näköistä ikkunalla.

Talvetusta suunniteltaessa kannattaa eri lajikkeiden vaatimukset ottaa huomioon. Tavalliset rotevat kotipelargonit kestävät melko radikaalejakin olosuhteita, mutta kirjavalehtiset tarvitsevat enemmän valoa etenkin lämpimässä. Niiden lehdissä on vähemmän lehtivihreää, joten yhteyttämisteho on heikempi. Tällöin kasvi ei välttämättä pysty yhteyttämään riittävästi pelkän vähäisen luonnonvalon turvin mikäli korkea lämpötila pakottaa sen jatkamaan kasvua. Miniatyyrit ovat herkempiä vaihteleville olosuhteille pienen kokonsa vuoksi, ja tuoksupelargonien sanotaan viihtyvän parhaiten sisällä ikkunalla yli talven. Itse olen kuitenkin onnistunut niidenkin kanssa parhaiten kun olen talvettanut ne viileässä muiden pelargonien tapaan. Nuoret pistokastaimet eivät selviä talven yli pimeässä ja viileässä, vaan ne kannattaa ottaa sisälle lisävalon alle. Sama pätee muihinkin herkkisryhmiin; liian pimeässä ja liian viileässä ne eivät jaksa selviytyä.

Ennen talvetusta kastelua ja lannoitusta kannattaa vähentää, jotta kasvu hidastuisi. Ulkona olevien pelargonien kanssa saa tässä vaiheessa vuotta olla tarkkana, etteivät ne kastu liian märiksi sateesta. Ne eivät nimittäin kuivu kovin helposti viileässä talvetustilassa, ja märkyys tappaa juuret varmasti. Jotkut sanovat pelargonien kestävän pienet hallatkin, mutta itse en ole uskaltanut ottaa riskejä vaan olen joko suojannut ne harsoilla tai kiikuttanut ne sisälle heti kun lämpötilan on luvattu laskevan nollaan tai alle. Kasvit voi kantaa talvetustilaan sellaisenaan, tai ne voi leikata matalammaksi mikäli tila ei riitä muuten. Kokonaan kuolleet lehdet poistetaan, samoin kuivuneet kukat. Kaikki kuollut materiaali kasvien ympärillä altistaa homeelle. Itse poistan myös uudemmat kukat ja nuput, sillä en halua kasvien tuhlaavan voimia tyhjille seinille kukkimiseen.

Vähäisistä harrastusvuosistani riippumatta voin sanoa olevani varsin kokenut tässä talvetusasiassa; olen nimittäin tappanut kasvejani kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla tavoilla. Olen pakastanut kokoelmani, olen mädännyttänyt niitä liikaan märkyyteen viileässä, kuivattanut liian lämpimässä, kuivattanut viileässä, näännyttänyt valon vähyyteen ja jopa jättänyt ne hiirten ruoaksi (tähän kohtaan syvä huokaus). Omat kasvini talvehtivat pienessä mökissä, jonka lämpötilan pidän +5-10 asteessa. Pienistä itäpuolen ikkunoista tuleva valo riittää juuri ikkunan edessä oleville kasveille, joten sisemmälle olen järjestänyt lisävalaistusta. Samassa tilassa talvehtivat fuchsiat sekä muutamat muut, mutta parhaat eli valoisimmat paikat on varattu pelargoneille. Lämmitys tapahtuu puhaltimella, joten joudun kastelemaan kasveja huomattavasti useammin kuin sen pari kertaa talvessa mitä ohjeissa yleensä mainitaan. Puhallin kierrättää ja kuivattaa ilmaa, mikä toisaalta ehkäisee myös homeiden leviämistä. Ratkaisu on ollut erittäin toimiva kunhan vain olen muistanut estää hiirten tekemät tihutyöt.


Kuvassa omia kasvejani juuri talvetustilaan kannettuna syksyllä 2013.

Jos joku nyt pähkäilee, että kannattaako edes kokeilla vai nakkaako kasvit suosiolla kompostiin, niin voin luvata että kannattaa! Talvetuksen saa kuulostamaan monimutkaiselta kun siitä laveasti kirjoittaa, mutta oikeasti pelargonit ovat varsin sitkeitä kasveja jopa täällä Suomen oloissa. Eikä se paljoa ota jos ei annakaan. 

1 kommentti:

  1. Hyvä postaus. Kokeilin viime talvena ensimmäistä kertaa talvettaa itse siemenistä kasvattamiani pelargoneja. Minulla ei ole muuta mahdollisutta kuin talvettaa huoneenlämmössä ja ilman mitään lisävaloja meni koko homma. Ihmeen hyvin onnistui moukan tuurilla ja kaikki lähtivät kasvuun keväällä ja sain useita pistokkaitakin otettua. Kastelin hyvin niukasti talven aikana, kasvit oli sijoitettu lähelle ikkunaa, ikkuna on etelä-lounas suuntainen. Taas on pelargonit samassa paikassa, saapa nähä miten nyt onnistun.

    VastaaPoista